Ensilumi

Lauantaina oli euroopanlaajuinen museoiden yö, ja mekin kävimme pyörähtämässä tullimuseossa, vaeltelemassa modernin taiteen amerikkalaiskuvastoluomusten keskellä (Jim Shaw) ja sitten hoipperoin vielä itsekseni Musée des Beaux-Artsiin katsomaan sitä kaunotaidetta, joa en vuoden aikana ollut vaivautunut näkemään. Pienen sympaattinen ja vähän ahdaskin museo, varsinkin kun keskiyötä kohden väkimäärä vain lisääntyi: kaikenlaista kansaa taapertavista lapsukaisista vaareihin, unohtamatta moottoripyöräpoikia. Nautin Delacroix'n ja Matissen töistä, tietysti nimettömämpienkin taiteilijoiden.

Viikonlopun päätteeksi univelkaa ei ainakaan vähennetyksi saanut; piti vielä nähdä vähän kaupungin CS-ihmisiä. Pelattiin Loïcin luona ihmissusipeliä myöhään yöhön.

Tänään palautin pyöräni ja sovin tapaamisen pankkiin. Huolissani kodin ilmapiiristä. Hoksasin viime tingassa tapaamisen ja viiletin tukka putkella yliopistolle hakemaan allekirjoitusta tietokonegrafiikan/videon opeltani. Tapasin pari tuttua. Murjotettiin hetki surullisina yhdessä, kun kaikki lähtee. Naurahdin; eiköhän sitä sovi juhliakin!
Minä tapaan runoilla.

Takaisin tullessani auringon lämpö tuntui jo voimakkaana. Matkani varrella suuret puut; niiden juurelle oli kerääntynyt kukkien kevään pehmeää valkoista hahtuvaa, peitteeksi vihreän nurmen ja asfaltin iholle. Valkoisenaan. Kyykistyin ja keräsin kourallisen kämmenieni väliin. Se oli mitä pehmeintä villaa ja valoi lämpöä käsiini; kuin taivailta olisi leijunut maahan auringon lämmittämää pilvipeitettä.

Kevään lumi.