Hajapäisyyttä ou : Comment rater ses cours.

Vieraan kielen ja kulttuurin keskellä eläminen ja siihen sopeutuminen vaatii energiaa, aikaa, keskittymistä ja tahtoa. Siksi kehotankin vahvasti ketä tahansa vaihtaria tuntemaan olonsa kotoisaksi kohdemaansa kulttuuripiirissä jo hyvissä ajoin ennen lähtöä (toisaalta ei sitä tule liikaa pelätäkään). Kannattaa tietää tietää mitä hakee ja liikkua sen saavuttaakseen. Ranskassa kaikki sujuu hyvin kun on se, joka lähestyy. Kuten me Suomessa, paikalliset olettavat kuitenkin maahanmuuttajan tekevän työnsä, ja auttavat vastavuoroisesti kun osoittaa kiinnostuksensa. Kyse on eräänlaisesta kirjoittamattomasta sopimuksesta: Jos tulet tänne, opit tavoillemme. Maahanmuuttajalle tai vaihtarille tulee hetkiä, kun tulee käyttäydyttyä nuivasti ja kuivasti ja vihamielisesti, kukin omalla tavallaan. Jatkuva väsymys (ja flunssa, voi hitto tätä kipeyskierrettä!) panee käyttäytymään antisosiaalisemmin. Mutta peräänantamattomuus omassa projektissaan (koska jos tulet tänne, sinun täytyy tietää, miten se sopii elämänprojektiisi, tehtäviin, jotka olet asettanut itsellesi) auttaa hoksaamaan antoisia tilanteita, ja ennen kaikkea olemaan läsnä niissä hetkissä, jotka kävelevät vastaan. Vaikka väsyttää, aina nukkuminen ei ole paras vaihtoehto.

Kurssitehtäväni menivät aika huonosti tällä viikolla. Installaation kanssa tuli täysi toppi, koska en jaksanut vaan todella työskennellä sen parissa älylläni, tavoitteellisesti ja harkiten. Kyhäsin kamalan rötiskön muovista ja pahvipurkeista + surkean ripustusjärjestelmän. Sulloin sen muovipussiin muun irtosälän kanssa. Kampuksella ennen tunnin alkua nautin auringosta nurtsilla ja söin eväitäni, ja tuumin hajamielisesti työtäni. Tajusin, että pienempikin ehkä riittää, koska vaistosin, ettei rötisköni onnistunut kunnolla välittämään tilavaikutelmaa (+ sen rumuus kiinnitti liikaa huomiota itseensä objektina, ei tilana, minkä hoksasin jälkeenpäin). Taiteilin siis kymmenessä minuutissa pahvisesta kenkäsiluetista, kepeistä ja silauksesta guasseja toisen hökötyksen ja menin tunnille. Kaikkien muiden, enimmäkseen ripustettavien töiden tarkastelun, arvostelun ja analysoimisen jälkeen ope melkein unohti tekeleeni. Lyhyt kuittaus riitti: "Bon, c'est rigolo." Olihan se hupaisa juttu, ja viesti, jonka luin, meni suunnilleen näin: "Annetaan nyt anteeksi tällä kertaa, mutta et ole kyllä työskennellyt tai käyttänyt harkintaasi sen eteen. Pystyt kyllä parempaankin."

Tuntin antoi ymmärrystä näkemisestä ja näkemämme muokkaamisesta uuteen muotoon, huolellisuudesta, ja siitä, että irrotaan objekteista tilassa itse tilan merkitsemiseen. Ope tekee usein niin: Antaa vaikeita tehtäviä, jotka tajuamme vasta jälkeenpäin. Ihan hyvä opetusmetodi.

Suullinen esitys mimesiksen teoriasta Peletier du Mansin mukaan meni myös poskelleen. Yllättäen sama metodi, jolla suomeksi teen esitelmät, ei toiminutkaan: fragmentit ja elliptiset viittaukset paperilla eivät riittäneet, jotta olisin saanut kiinni siitä, mitä olin ajatellut aiemmin, kehittänyt ajatusta puhuessani ja vieläpä saanut välitettyä sen kauniilla, kokonaisella ranskan kielellä. Hmph. Menin solmuun, ja parini pelasti tilanteen selittämällä oman osuutensa koherentisti. Olen kyllä pahoillani parini puolesta - jos olisi mokannut ihan vaan itsekseen, ei harmittaisi niin paljon. Mut ainakin yleisö kuunteli kohteliaasti ja tuntui antavan liikaa anteeksi. Mutta seuraavan kerran luen paperista, tai oikeammin, muotoilen ajatukset täysin lausein paperille, voidakseni muuttaa ne tilanteen mukaan.

Ihmisen aivot ovat ihmeellinen kapistus; ne alkavat toimia aktiivisesti jo ennen kuin synnymme, ja lakkaavat toimimasta vasta kun meidän on puhuttava julkisesti.

Mutta mutta. Ei niin noloa etteikö jotain kivaakin. Keskiviikkona oli ilmaiskonsetti Krakatoassa - tai oikeammin sarja lukuisia pikku konsertteja, koska konserttitalo Merignacissa juhli 20-vuotispäiväänsä. Konserttiin olisi luonnollisesti pitänyt ilmoittautua (s'inscrire) etukäteen, mikä on aika yleinen käytäntö tilaisuuksiin, joihin on vapaa pääsy, mutta kiltti lipputiskin rouva antoi mun mennä sisään, kun vaikutin niin pettyneeltä. Musiikki oli laidasta laitaan, rap ei niin innostanut, zaragozalainen ameriikan malliin soittava bändi oli ok, alkuillan humoristisen tyylikäs parivaljakko miellytti, mutta nouseva pariisilainen poppoo Gush vei kyllä voiton kotiin. Kiilasin tyylikkäiden teinityttöjen mukaan eturiviin. Bändin mukana lavalle tulvahti aito 70-luvun henki (eikä edes mikään glam-kopio): okei, ne hiukset, ja ne vaatteet, ja myös se hoikan rennon rokkarin imago, joka toi vähän mieleen Pink Floydin, Queenin tai Led Zeppelinin. Mutta tanssittava ja tunnelmallinen musiikki ennen kaikkea ; välillä 60-luvun harmonian pehmentämää toosi suloista kuorolaulua - Lopuksi herkistyttiin täysin akustisiksi, miltei pelkkää laulua ilman mikrofoneja. Rokimmassa menossa mahtavaa lavakarismaa. Kuin Beatles olisi jatkanut 70-luvulle, jakanut bändin vetovastuun tasaisemmin (kaikki lauloivat, rumpali välillä parhaiten!), nuortunut jälleen teini-idoliksi ja tietysti ranskalaistunut (tai pikemminkin pariisilaistunut). Hih, fanitan.

Ai niin, vielä yksi avautuminen! Eilen alkoi teatterikurssi Art de l'acteur. Katselin iltapäivällä, että vielähän tässä on pari tuntia aikaa käydä syömässä Ed Wood Caféssa. Raskaan pitsan jälkeen saavuin tunnille - kaksi tuntia myöhässä! Aikataulumoka! Ärrh. Tosi turhauttavaa. Selvisin kuitenkin tunnin aikana löyhäpäisyydestäni, tosi kiinnostavaa: oma tekeminen, kurssitoverit, yleisön huomioiminen, teatterin ammattilaisille opetettava ajattelu. Seuraavaksi viikoksi: réfléxion sur le lien direct entre l'acteur et le spectateur.
Illalla kävin teesalongissa (hehe, kivaa kääntää tää näin hienostelevasti) toisten CS-immeisten kanssa, ja sitten vähän kuljettiin yössä. Ihan kivaa, mut en kerennyt tänä aamuna uimaan. Flunssasta huolimatta. Mut ei se saa estää elämääkään.

Eilen satoi, lämmintä kesäsadetta (minun mielestäni), ilma tuoksui raikkaalle. Auringonlasku väritti taivaan hurjan kauniiksi. Kurssikaverilla oli kukka hiuksissaan. Ihmiset kulkevat kevyissä vaatteissa (ja mie villatakissa, koska en ole vielä tajunnut muutosta). Yö tuntui viileältä, mutta ei enää kylmältä.
C'est bien le printemps.

Taiteiden opiskelua Bordeaux'ssa (vaut-elle la peine?)

Tuli julkaistua edellinen merkintä kovin typistettynä, mutta nyt kiirettä piisaa sen verran, etten ole ehtinyt koostaa kunnon katsausta kaupungin historialliseen, ajanvietteelliseen ja kulttuuriseen puoleen. Tutkin tänä keväänä vähän uusia mahdollisuuksia, tai niitä vanhoja jotka vaan vähän piilottelevat aika ajoin, ja kurssivalintojen kautta harrastan tätä tutkimusmatkaa itseeni.

Tyypillisen laiskana opiskelijana kävin tämän päivän läksyjen kimppuun vasta edellisiltana; tehtävänä oli piirtää "ma chambre - terrifiante" (pelottava huoneeni). Tunnelma olikin sen mukainen, kun ilta pimeni, ja venyi, ja istuin sängylläni piirtäen... Kyllä, tämän lukukauden ohjelmaani kuuluu kolme kurssia Arts appliqués -UFR:ltä. Tästä piirustuskurssista opettajineen, ilmapiireineen ja tekniikoineen tykkään kovasti. Toinen kurssi, värien kanssa pelleily, on hyödyllinen myös, vaikka kyseenalaistan eräät omavaltaiset opetusmetodit. Kolmannella kurssilla, jolla luomme tietokonegrafiikkaa (Adobe Illustratorilla), tulee jo koe ensi viikolla. Iik. No, joka tapauksessa töitä riittää ja rahaa palaa materiaaliostoksiin (tähän mennessä sata euroa). Arts de spectaclen kaapatessa toiset kolme kurssipaikkaa aikataulustani ollaankin jo kaukana ekan lukukauden Sciences du langage - ja Lettres Modernes - kasaumista. Edellämainitusta minulla on vain leksikologiaa (sanakirjoja yms.), jälkimmäisestä kirjallisuusteoriaa mimesiksen tiimoilta ja elokuva+kirjallisuus, teemana eepos. Sit lisäksi edelleen englanti-ranska ja ranska-englanti -käännöskurssit ja venäjän kielivalmennus.

Mihin jäinkään? Siihen piirtämiseen. Löysin "kauhistuttavasta" huoneestani paljon merkityksiä, jotka onnistuin jossain määrin siirtämään paperille: kaupungin kartasta hahmottui esiin käärme, seinän tahroista kurkottava käsi, seepra-peitosta nukkuva tiikeri. Tästä leikkimisestä huolimatta onnistuin myös piirtämään sangen realistisesti. Kurssilla ope painottaa ennen kaikkea merkeistä eroon pääsemistä: ettemme piirrä ihmistä silmä-silmä-nenä-suu, vaan todella sen, minkä näemme.
Antoisaa, vaikka meninkin kolmelta nukkumaan.

Se pitää sanoa, että piirtäminen tekee minulle hyvää. En ole todella paneutunut siihen sitten yliopiston alkutaipaleiden, mutta vanhat kunnon projektit rikastuttavat elämää. Tietysti pidän tuntien keskittyneestä tuherruksesta ja pienestä rupatuksesta, sinne molemmat ovat paikallaan. Opiskelijat juttelevat myös helpommin ja vaikuttavat kivoilta. Ce qui est le plus important, tekee hyvää nähdä kättensä jäljet.

Huomiseksi ahkeroitava englannin käännöksiä ja luettava Auerbachia.

(Unohdin melekin kertoa mitä kivaa olen tehnyt kurssien ulkopuolella. No käynyt museossa tietenkin! Juu, opin vähän Bordeaux'n kytköksistä (orja-)kaupan historiaan. Lauantaina-sunnuntaina puolestaan pyöri yhdellä teatterilla vuorokauden kestävä performanssisarja, jossa piipahdimme kello yhden maissa ihanan tunnelmallisen illallisen jälkeen; Vanhaan kenkätehtaaseen oli rakennettu kiintoisa ääni- ja valomaailma, joka haastoi vierailijan kokeilemaan ja osallistumaan näytökseen. Poistuessamme verkkokarvoilleni piirtyi ihmeellinen näky; poukkoilevan, valosuihkussa kylpevän auton päällä joukko tanssivia hahmoja; Extraordinaire, tietyssä väsymyksen tilassa.)

Kaikkee kivaa ja kurssihuolia

Olenko maininnut, että täällä Bordeaux'ssa voi tehdä jotain kivaakin? Opiskelijat ovat aktiivisia, joten kannattaa lukea kaikennäköisiä pikku lippu-lappusia, joita silmiinsä saa pyydystettyä. Sain tosin mailitse tiedon Merdre-näytelmänpalasesta, jonka kaksi lupaavaa näyttelijänalkua esitti burleskisti (mauttomasti, pidin erityisesti toisen tytön häpeilemättömästä rahvaanomaisuudesta). Koreografia, valaistus ja lavastus oli kaikki tehty mallikkaasti, vähäeleisesti mutta kekseliäästi, kaksikon puvut palvelivat samalla marionetteinä ja vieraannuttivat tavanomaisen ravintolatilanteen metaforiselle tasolle. Teatterissa pidän erityisesti siitä, miten se vapauttaa meidät sosiaalisista konventioista rikkomalla ne reippaasti ja hallitun harmonisesti. Tykkäsin myös siitä, miten näyttelijät korjasivat virheet (liian nopea kohtauksen vaihto, pimennys, jolloin porkkana jäi sopimattomaan paikkaan; näyttelijät eivät silti irronneet rooleistaan ja kohtauksen tilanteesta vaan improsivat).

Kävin kerjäämässä puuttuvia arvosanoja. Töppäilyni takia tietty myöhässä. Herra Portine palautti minulle ystävällisesti molemmat Logique-kurssin contrôle continut, malttoi selittää ne asiat, jotka olivat menneet minulta ohi ja kehui suomalaisia kuuluisia loogikkoja, kuten Jaakko Hintikkaa, jota hän piti vieläpä sivistyneenä henkilönä: "cultivé". Afrikkalaissyntyinen sosiolingvistiikan opettaja jutteli kanssani tovin toisen yliopiston työskentelytavan oppimisesta, mikä on sekin kullanarvoista vaihdossa, ja antoi hyvän arvosanan, tosin naureskellen että se onkin tähän mennessä saamistani paras.

Uusi jakso odottaa. Mun tekee niin mieli opiskella taidetta, taiteen tekemistä. Tänä aamuna yhden Pratique graphique -ryhmän proffa totesi, ettei paikkoja riitä erasmuksille, ja muutenkin "opiskellaan perspektiiviä, ei se voi teitä kiinnostaa". Mais si! Huomenna yritän uudestaan taidehissan luennoille, siellä nyt pitäis pkaikille paikkoja riittää.

Auttamaan Erasmus-toveria muutossa. -->

(Post scriptum)
Kävinhän mää kahden saksalaistytyön kanssa kattomassa Taikahuilun. Yön kuningatar lauloi niin voimallisen kauniisti, että kylmyys valui pitkin selkäpiitä.

Mitä kursseja? / Choix de formation 1er semestre

Ajattelin olla vaihteeksi selkokielinen ja listata ne kurssit, jotka koitan käydä ensimmäisen lukukauden aikana.

Selvityksiä:
UFR = Unité de formation, oppiaine/laitos
UE = Unité d'enseignement, opintokokonaisuus, joka jaukautuu yksittäisiin CM/TD-kursseihin
CM = Cours magistral, luento
TD = Travaux dirigés, harjoitusryhmä
ECTS = no, opintopiste :)

Kurssikoodeja luetaan näin:
2L12U1 -->
2L Vuosikurssin tunnus (Licencen eli alemman korkeakoulututkinnon 2. vuosi)
12 UFR:n tunnus (Science du langage)
U1 UE:n tunnus (UE 1)

UFR Science du langage (kielitiede):
2L12U1 Sémantique CM+TD (2h/vko ja 4 ECTS)
2L12U2 Textes et corpus (corpus CM ja Logique CM, yht 3h/vko ja 6 ECTS)
2L12U3 Domaines connexes - Sociolinguistique CM (1h30 /vko ja 3 ECTS)

UFR Lettres modernes (kirjallisuus):
2L11U1 Littérature française XVIe-XVIIe siècles CM+TD (yht. 5h30 / vko 8. ECTS)
2L11U31 Oeuvres, textes et contextes CM + Récits contemporains TD (yht. 4h/vko ja 6 ECTS)
2L11U1 Latin TD (2 h /vko ja 4? ECTS (koko lukuvuosi?)
(kurssikoodista ei hajua, vapaaehtoinen kurssi ranskalaisille:)
Cinéma et littérature TD+CM (3h /joka toinen viikko, 5 ECTS)

UFR Pays Anglophones (englanti):
2L22U1 Anglais-francais version et francais-anglais thème TD (yht 2h/vko ja 2 ECTS)

CLES 1 (ranskalaisten tutkintoon liittämä kieliosaaminen, vastaa jokseenkin Kielikeskuksen tarjoamia opintoja): Russe (2h /vko, 4 ECTS koko lukuVUOSI)

Lisäksi vielä uintikurssi Natation, mahdollisesti 0,3 ECTS tai jotain muuta hämärää. :)

Jos siis en aivan väärin laske, olen mennyt valitsemaan itselleni töitä 40 op:n edestä tälle lukukaudelle. Ehdottomasti työläin : Lettres modernesin 2. vuoden Ranskan kirjallisuuden kurssi (vieläpä 1500-luvun kieltä). Nyt tuntuu siltä, että kuume nousee, joten kaivaudun vällyihin. Lukupäivä siis tämä lomapäivä.

Première guerre mondialen vuosipäivänä

Tänään on kansallinen vapaapäivä (jour férié, le jour du souvenir de l'armistice de 1918) ja satelee hiljakseen. Kämpässämme olisi jäätävää ilman lämmitystä, pieniä nurkassa hohkaavia pattereita, ja omassa huoneessani onkin vähän kylmä, koska uskon viileässä nukkumisen parantavan unta. Mennään ehkä kämppisten kanssa kiinalaiseen syömään illemmalla. Ovat mokomat lähdössä Barcelonaan Depeche Moden konserttiin - alkaa olla itselläkin vähän sellainen olo, ettei pieni liikahdus tästä kotikopperosta olisi pahitteeksi.

Eilen näin pahaenteisiä "Assemblée générale" -julisteita yliopistolla: Lounastauolla näemmä keskusteltiin eräässä amphissa uudesta laista ja sen vaikutuksista. Lounastauon jälkeen kuulin erään kielitieteen opiskelijan tiedottavan muille, että jotkut ovat "jo nyt" yliopiston blockagen puolella. Aijai, ettei vaan olis lakko lähellä... Englanninopiskelija totesi, että viime vuosi oli hirveä; Se alkoi juuri noin, pienistä julisteista, sit olikin jo kampukselle pääsy estetty, eikä koko vuonna saatu oikeen mitään tehtyä. "J'espère qu'on ne fera pas la grève", totesin. Joo toivottavasti, tää vastasi, "ou on reste aussi bêtes qu'au début".

Juups. Kunhan nyt ekalta semesteriltä saisi opintosuorituksia. Se meinaa että tänään ois kaivauduttava Gargantuaan ja analysoitava Hiroshima mon amouria, lueskeltava latinan kielioppia ja venäjän datiivia. Valmisteltava taloudellisen hyvinvoinnin turvaamiseksi CAFille paperit (vihdoin ja viimein) sekä psyykkisen terveyden kannalta käytävä vähän joen varrella.

Renseignements VI : Välttele ylitöitä, la vie c'est plus que l'école

Toisen opiskeluviikon keskivaiheilla olin flunssassa ja uupunut liiasta istumisesta ja jatkuvasta uudelleenorientoitumisesta. Maanantain hytisin kuumeisena lämmittämättömissä luentosaleissa, mutta päivä oli siitä huolimatta antoisa. Aloin kerätä opettajien nimmareita inscription pédagogiqueen, tuohon iloisenkeltaiseen paperilappuseen, joka pakottaa itsenikin järkeilemään opintokokonaisuuksiani. Kerettiin syömäänkin, jono näytti pitkältä mutta eteni kasoille puolessa tunnissa.

Récits contemporains -harjoitusryhmä oli jälleen hieman erikoinen kokemus; ohjaajamme kehotti meitä tunnin mittaisella monologilla kehittämään omaa ajatteluamme, sitten tutkiskelimme
lähes tunnin listaa avuksi itse valitsemamme nykykertomuksen etsintään, ja lopuksi : "Nous avons quelques petites minutes pour vos questions, commentaires sur Moderato Cantabile." ...*vaiteliaisuus*... "Pas de questions ?" No niin, nähdään ensi kerralla. (Rivien välissä : Miettikääpä valmiiksi seuraavalle kerralle, sitten?)


Tiistaina puolestaan oli palelun sijasta vuorossa hikoilu. Jonkin verran sitä tarvittiinkin selviämiseen kellon ympäri -päivästä (tauotonta opiskelua ja uudelleensopeutumista lähinnä Pays anglophones -UFR:n käännöskurssin eri tasojen kokeilun takia). Aloitin myös venäjän uudelleen, pitkä tauko siinä on ollut, mutta ajattelin nyt aktivoida tiedot CLESin iltakurssilla (certificat de langue de l'enseignement superieur, ranskalaisten tutkintoon liittämä kielenosaamistodistus). CLES 1 vastannee B1-tasoa eurooppalaisessa yhteisessä viitekehyksessä (CECRL, Cadre européen commun de référence pour les langues). Arabian ja kiinan aloitusryhmät täyttyivät nopsaan, joten niihin kannattaa kirmata ilmoittautumaan hetikohta saapumisen jälkeen jos haluaa. Kurssit kestävät vuoden, sama juttu latinan kanssakin, vaikka useimmat kurssit olen valinnut vain tälle lukukaudelle.

Keskiviikkona jatkuin sosolingivistiikan tieteenalan esittely, perushuttua, mutta meidän erasmusten on luettava alan perusteos ja kirjoitettava 8-10-sivuinen essehdintä. Proffa viihdytti meitä WerderRabelais-luonto vyöryi vinhaa vauhtia ja jokseenkin käsittämättömästi laiskalle erasmukselle, joka ei ole vielä ahminut Gargantuaa prologia pidemmälle. Torstai-aamuna olin vain viisi minuuttia myöhässä kirjallisuuden harjoitusryhmästä (olen omaksunut hyvin ranskalaisten pahat tavat), ja vaikka kurssi oli edelleenkin hyvin opettajajohtoinen, huomasin Madamen tyytymättömyyden, kun emme olleet valmistautuneet lukemalla sessiossa käsiteltävät otteet. Uusi latinan ryhmäni aloittelijoille vaikutti varsin haastavalta, ilokseni tämäkin ope kiinnitti huomiotamme lauseen rakenteen analyysiin sokean sana-sanalta kääntämisen sijasta. Latina ei vaan toimi silleen, onhan se huomattavasti ranskaa synteettisempi. Torstain apatian piristi tyytyväisyydeksi pyöräily kaikessa rauhassa Merignacin keskustaa katsomaan sekä vierailu Meriadeckin hiljattain uusitussa pääkirjastossa. Risteilevistä rullaportaikoista tuli joku scifi-sarja mieleen, mutta BD:eihin ja Oulipoon tutustuessa, lasiseinien läpi ilta-aurinkoa ihaillessa ja kaikenlaisen kirjoihin kätketyn tietotaidon ympäröimänä ei vaan voi olla kovin allapäin.

Perjantaiaamuna sallin viimein itselleni sängyssä löhöilyn. Olin niin lopen kyllästynyt koko hommaan ja lösähtänyt päivittäisestä istumisesta etten jaksanut millään seinäkiipeilemään. Kävin Capucinsin Resto Cap-U:ssa ja hyppäsin taas pyörän selkään ja lähdin harhailemaan. Päädyin lopulta Rive droitelle, Lormontiin ja Pont d'Aquitainen juurelle. Olin haaveillut saapumisestani saakka tuon kaukana häämöttävän jättisillan ylittämisestä. Epäilytti kovasti, löytyiskö sille pyöräiltävää tietä, eikä minulla ollut mitään hajua siitä, pääseekö siitä edes kevyt liikenne yli. Kiipesin kuitenkin melkein Lormontin vanhaan kaupunkiin ja sain sillan alun näkyviin. Luulin, että matka olisi tyssännyt siihen, koska toinen puoli oli suljettu, mutta alitin sillan ja pääsin kuin pääsinkin kapealle pyöräiltävälle kaistalle, sydän kurkussa rakennelman suuruudesta, korkeudesta ja tuulesta. Sillalta oli upeat näkymät, perjantai-iltapäivän liikenne rymisti ohi taukoamattomana koskena, ja kun aloitin pitkänpitkän laskun Bordeaux-Lacin suuntaan, sadekuuro päätti tulla vastaan. Mahtavaa! Illanvietto teekupillisen kera rentoutti ja lämmitti sopivasti mieltä ja kehoa.

No, meillä kaikilla on omat huvimme.

Lauantaina kävin Domaine universitairella kirjastossa (lauantaisin auki 9 - 12h30), keskustan Bibliothéque universitaire pluridisciplinairessa (sali täynnä kaikkien alojen pänttääviä opiskelijoita, auki arkisin 8h30 - 22 ) sekä harhailemassa Bordeaux'n Ikeassa ja nauttimassa Ruotsi-eksotiikasta. Sitten olikin aika palata kotiin pikku illanviettoomme. Huomasin, että oluen piristämät ranskalaismiehet jaksavat puhua piitkään ja asiaa.

Je te conseille, n'hésite pas d'avoir des moments de détente. Plusieurs.

Ekan viikon lopulla ou : Désenchantée ?

Istun koneiden kuumaksi lämmittämässä atk-luokassa, jonka ikkunoita ei viitsi avata, koska ulkona on niin kylmä. Viime yöksi pistettiin kodissakin lämmitys päälle ja sain kämppikseltä lainaan paksun peiton, valiteltuani edellisyön kylmettymisestäni. Nähtävästi biologinen termostaattini on myös lähtenyt käyntiin, ainakin posket hohkaavat siirryttyäni sisätiloihin la domaine universitairen viimaiselta, auringonpaisteiselta tasangolta.

Se säästä.

Tämän perjantaipäivän olen etsiskellyt ja suunnitellut kurssejani. Ohjenuoraksi riittänee "okei, mitä lettres modernes, sciences du langage tai pays anglophones -kursseja on torstai-iltapäivänä kun mul on vapaata?". Mitä todennäköisimmin nyt olisi paineltava myös kirjoja lainaamaan/ostamaan (ainakin la Fontainen Fables, la narration brèven osalta Marguerite de Navarren l'Heptaméron sekä Dom Carlos et autres nouvelles françaises du XVIIe siècle, luettava lisää kurssikuvauksia, lähetettävä pari varoitussähköpostia (hei, olen erasmus, tulen kurssillenne kokeilemaan onko tämä mun tasoista, käykö?) ja suunniteltava myös liikuntakurssien ohjelma ottaen huomioon lepo-/lukuajat. Olisi huomattavasti helpompaa tyytyä seuraamaan vain yhden UFR:n yhden vuosikurssin ohjelmaa, mutta minulla on yleensä ongelmia liian kahmimisen kanssa.

Tämä on kuitenkin ollut rauhallisempi päivä kolmen ääh-en-jaksa-viiti-enkä-kerkiä-päivän jälkeen. Kävin koettamassa seinälle kiipeämistä ja syömässä oikean lämpimän aterian kun perjantaipäivän jonotkaan eivät jatkuneet ruokalan ovista ulos pihamaalle saakka. Näillä eväillä jaksaakin taas miettiä. Parempi olisi tietysti jousta niin monen henkilön luona kuin tarpeellista saadakseen vastauksen, mutta olisi pitänyt muotoilla ensimmäiset kysymykset jo viikkoa ennen vastaanottoviikkoa (parempi: viime keväänä).

Tiedoksi: Latinan taso 1 vastaa aloitusta nollasta (ja on muuten tylsää kuunnella hyyyvin hidasta selitystä latinan sijoista tai artikkelittomuudesta, mikä on tietysti itsestäänselvää suomalaiselle vaan ei ranskalaiselle. Tylsyydestä tylsistyttyäni menin epähuomiossa Latin 3 -ryhmään ja... trust me, pas pour les débutants. Latin 2 -taso oli hurjan mielenkiintoista opetusmetodien vuoksi. Professeur pani meidät (huom. Licencen kolmosvuotta käyviä!) etsimään tekstin temaattisia kokonaisuuksia (lähtien ensin silmille hyppäävistä tunnesanoista) ja loogisia vastaavuuksia sekä lukemaan - ajattelemaan - latinankieleistä tekstiä hyvin eri tavalla kuin ranskaa lukisi. Mutta taso on laskeskeltu latinaa vuoden opiskelleiden kohdalle, joten liian korkia oli minulle.
Testaa itse:
Sub idem tempus et legati qui redierant Carthagine Romam rettulerunt hostes ad bellum paratos esse, et Sagunti excidium nuntiatum est ; tantusque simul maeror patres misericordiaque sociorum peremptorum indigne et pudor non lati auxilii et ira in Carthaginienses metusque de summa rerum cepit, uelut si iam portas hostis esset, ut tot motibus turbati trepidarent potius quam consulerent. (Historioitsija Titus Liviuksen kuvaus senaattoreiden reaktioista Hannibalin armeijan tuhottua Sagonten kaupungin II puunilaissodan myllerryksissä.)

Toinen tylsä kurssi, jolle ei tekisi mieli mennä on LM L2:n CM Linguistique et discours - vain koska odotin lingvistiikan yhdistämistä ranskalaisten tapaan puhua, mutta sehän alkoikin phonetiikalla, jota opiskelen nyt kolmatta kertaa. Mutta kunhan shokistani selviän, eiköhän se ala luistaa, eikä luentoja tarvitse kestää kuin kolme kertaa (pitäisi etsiä kalenteriin sopiva TD).

Pahoittelut näistä puntaroinneista jotka eivät välttämättä lukijaa niin mahdottomasti innosta, mutta kirjoittaminen auttaa ajattelemaan, eikös?

Ihan sivukommenttina: Carl von Linnén Le Voyage en Laponie ja Paasilinnan Le lièvre de Vatanen ovat vapaavalintaisina LM L2-ohjelman moduuleissa mukana. Käsittelee villistä luonnosta kirjoittamista, ihmisen ja eläimen suhdetta, ilmeisesti ekokritiikkiä sivuten. Pitäisköhän mennä kurssille tuomaan julki erityislaatuista suomalaista luontosuhdettani. Nyt vaan harmittaa kun en ole paljon lukenut!

L'essentiel est de LIRE.

Renseignements V : Tutustu kursseihin huolella, harkiten.

Tämän toisen päivän perusteella tiedän, että olen huonosti valmistautunut.

Diakronian luento oli selvää huttua, vähän tylsähköä bibiografian mut ok. Seurannut harjoitusryhmä petti kyllä toiveet. Ranskalaisnuoret, vaikkakin jo L2-tasoiset, vaikuttivat hirmu aroilta vastaamaan mitä yksinkertaisimpiin kysymyksiin. Taso vaikutti itselleni liian matalalta.

Lettres modernesin L2-opiskelijoille suunnattu Linguistique et discours petti odotukset myös, koska kyse ei ollutkaan mistään pragmatiikan osa-alueesta (luulin että discours olisi sitä), vaan käytiin phonetiikkaa jota olin suomen kielessä opiskellut ykkösvuonna paljon tasokkaammin ja ennen kaikkea osallistavammin - en vaan jaksaisi samoja juttuja uudestaan.

Logique-luento virkisti kivalla tunnelmallaan; proffa vitsaili oppilaiden kanssa, ja oli muutenkin ystävällisen oloinen, selvä-ääninen. Pysynpä tälläkin kurssilla. Kauhukseni toinen vaihtari keräsi jo nimmareita inscription pédagigique -prujuun. - Onneksi toiset suunnittelevat...

Vietin yhden turhan tunnin täysin vasta-alkajille tarkoitetussa latinassa kun olisin voinut vilkaista, millaisia ovat L3 Lettres modernes -luennot. Vaikka latina onkin vaikea kieli, ei se oikeuta moista _hitautta_ ja itsestäänselvyyksien painotusta. For Christ's sake. Kun lähestyin proffaa kertoakseni että taidan sittenkin lähteä kurssilta, Monsieur luuli minun tarkoittavan, että taso oli minulle liian vaativa. Todella kannustavaa. Toinen kokeilemani ryhmä olikin liian edistynyt (taso 3). Huomenna uusi yritys tason 2 kanssa.

Kaiken lisäksi vatsaa nipisti inhottavasti, kymmenien metrien pituiset jonot ruokaloiden ja kioskien edustoilla estivät eväiden nappaamisen, ja oikeasti mikään paikka ei ollut auki, ei Babaocin toimisto, ei accueil de scolarité (eikä olekaan koko viikolla) ei liikuntakursseille kirjautuminen (DAPS).

Sanoin käytävässä (jälleen) kohtaamalleni saksalaiselle, etten kyllä jaksa Babaocin bileisiin huomenna; mutta tottahan ne hyödyksi ja iloksi ovat, vaikka tietty ääriään myöten täynnä, joten ehkä hankin lipun huomenissa.

Päivän valopilkku oli, kun vaivauduin Piscine universatairelle, kysyin voiko osallistua kursseille vaikkei olisi maksanut le droit de sportsia, vastanotto-Madame puhui päälleni ja ohitseni, mutta kehotti hyötymään vapaista uintiajoista. Ajattelin, mistähän hitosta ostan sen pakollisen uimalakin (bonnet) ja vaivauduin vielä kysymään; Nainen kertoi, että heiltäpä niitä saa, eurolla. Joten jos huominen on viisaampi kuin tämä päivä, allas kutsuu!

Eka koulupäivä ou : Soyons des étudiants de vingt-et-unième siècle

Käsitän tämän maanantain touhut varsinaiseksi lukukauden avaukseksi. Aamukankeus (apua-herätyskello-aamupala-naamaan
ulos-märkää-myöhästyn
onko-accueil-auki-ei-ole-kurssille!) suli päiväksi, joka oli aikeastaan aika inhimillinen.

Heräsin ihan hyvissä ajoin mutta en jättänyt aamupalaa väliin (sauter le petit déjeuner), siksi myöhästys. Mielessä oli hyvin kaoottinen kuva tulevista kursseista - koodeja ja saleja, jotka oli lähinnä lykätty paperinpalaselle viime viikolla, tarkoituksena miettiä paremmin (mutta missä olinkaan: Poitiersissa.) Tavan kurssien lisäksi myös minua kiinnostavat yliopistoliikunnan kurssit alkavat tällä viikolla (paitsi kiipeily ym., jotka ovat jo alkaneet). Tarkoitus oli maksaa Accuéil des scolarité:ssa droit de sports (15€), mutta hauskaa kyllä, se on lokakuun aamut kiinni ja iltapäivällä 13h30 - 16h satun istumaan kursseilla. Kaikki paikat (kaupat, hallinto, ne tyypit joiden kanssa pitäisi keskustella opinnoista, ständit, kirjasto) näyttävät olevan auki samaan aikaan kurssien kanssa. Ja kun kurssi loppuu puolelta, toinen alkaa puolelta. Ei ihme, että ranskalaiset myöhästelevät.

Poljin ihanalla kaupunkipyörälläni yliopistolle, jossa olin minuuttia vaille yhdeksän.

9.00 oli ohjelmassa Texte et corpus -luento, 1h30, Science de langages L2-tasoa, UE 2. Opettaja puhui hitaahkosti, mietteliäästi, ei tykännyt tasaiseen tahtiin saliin valuvista myöhästyjistä (viimeisin saapui 45 min alun jälkeen) ja ihmetteli "mitä, ettekö te ole kuulleet generativismistä, Chomskyn universaaleista?". Nyt pitäisi vaan ottaa selvää, mikä on korpus. Ainakin se voi olla suullinen, kirjallinen, audiovisuaalinen... Saatanpa pysyä kurssilla, ei vaikuttanut liian työläältä, paitsi että bibliografiaa riittää ja meidän pitää käyttää jotain plateformia, joka löytynee verkosta, ja edessä on synthèse de cours eli jonkinlainen kurssin yhteenveto.

Koska olin tehnyt pienen kalenterimunauksen, kiiruhdin 10h30 seuraavalle kurssille, jonka sisällöstä minulla ei ollut hajuakaan (merkitsemästäni koodista 2L11U31 päättelin sen kuitenkin olevan Licencen tokaa vuotta ja kielitiedettä (oikeastaan se oli Lettres Modernesin alla), vai oisiko eri alojen opiskelijoita yhdistävä mineur?). Mythologie, jaahas, tämmöistä. Ope, vanhempi rouva nahkatakissa, alkoi melkein heti bibliografian jälkeen referoida Héran, Athénan ja Aphroditen kauneuskilpailua. Tuomari Paris valitsi (kumma kyllä) alastoman Afroditen, joka tarjosi lahjaksi maailman kauneimman naisen rakkautta, kun taas Hera valtaa ja Athene sotakuntoa. Mietin, että meneeköhän koko kurssi näissä henkilökiemuroissa ilman yleistämisiä tai päätelmiä. Siirryimme kuitenkin muinaisen, hypotetisoidun indo-eurooppalaisen kansan luokkayhteiskuntarakenteeseen, joka täytti kolme tehtävää: uskonnollisen/hallinnollisen, sotilaallisen ja tuottavan/taloudellisen, joita myytin voi ajatella kuvastavan. Open mukaan Paris valitsi tärkeimmäksi mielihyvän, mikä johti hänen kansansa turmioon - pitäisin kyllä uuden elämän tuottamista yhteiskunnan perustavana tehtävänä enkä niinkään vahingollisena. Käytiin kiitettävästi läpi Iupiterin, Démeterin jne. etymologiaa (huom. "pater" ja "mater" nimissä) ja roomalaisten taipumusta esittää muistakin indoeuroppalaisista kulttuureista löytyviä myyttejä tapahtuneena historiana vuosilukuineen kaikkineen. Hauskaa oli myös huomioida, että Ranskassa niin tyypilliset riemukaaret ovat ehkä alunperin rituaalisia - myyteissä taisteluraivon (furor) valtaan joutuneet marssitettiin varrasta muistuttavan kepakkoportin alta, samoin soturit, orjaksi otetut barbaarit kaaren ali roomalaisten voitonjuhlassa. Vähän niin kuin eläinten voima on kesytetty, kun ne lykätään paistumaan vartaaseen.

Päästyäni näistä aatoksista oli vuorossa tauko, pinkaisu vessaan, ilmoitustauluille (katsomaan mikä ihme se kurssi oli) ja yritys Accuéil de scolaritéhen, ei ollut auki. Aukiolla oli ruokatarjoilu, ei hajuakaan kenen järkkäämä. Apéroissa maistui appelsiinimehu-vodka-yhdistelmä, joten sopivassa hiprakassa marssin kokeilemaan ilmoitustaululta löytämääni travaux dirigétä, pienryhmätyöskentelyä joka vastaa jotakuinkin meidän demojamme tai praktikumeja. Syntaxen luento jäi sitten sivuun, mutta katsotaan selviänkö ilman sitä. Edellisen luennon (sangen pyöreä "teokset, tekstit ja kontekstit" vapaavalintainen TD on nimeltään "Récits contemporains" ja luemme Duras'n Moderato cantabile, le Clézion l'Africain -teokset sekä itse valitsemamme modernin tekstin. Taidan pysyä kurssilla, koska opettajamme on symppis; huomattuaan kaksi erasmusta hän puhui todellisesta yhteisymmärryksen lisäämisestä, yrityksistä kannustaa vaihtarit muuhunkin kuin nyhjäämään omassa seurassaan eli tutustumaan ranskalaisiin - ja on muuten ranskalaistenkin syytä tutustua ranskalaisiin! huomautti eräs poika. Oletin vähän puheliaampaa menoa pienryhmässä, mutta oikeastaan ranskalaiset vaikuttivat vähän aroilta puhumaan, ehkä minulta löytyy enemmänkin rohkeutta kun nyt pääsen kirjoihin käsiksi. Baski-erasmus tuli myös suloisesti juttusille.

Otin baskin vinkistä vaarin ja käytyäni etsimässä Initiation au latin -ryhmää, jota ei löytynyt, kiiruhdin kirjastolle, jonka upouudessa multimediasalissa alkoi "Cinéma et littérature" -kurssi. Hipsin epävarmasti saliin, mutta tutunoloinen herra kehotti istuutumaan. Hän oli sama Lettresin itsevarma tyyppi, joka oppiaineen esittelyssä oli painottanut että hän järjestää tapaamisen sähköpostitse mutta EI ota vastaan huoneensa oveen koputtelevia opiskelijoita, koska seitsemästä seitsemään hän TYÖSKENTELEE. Pitänee alkaa kunnioittaa vastaanottoaikoja. Kurssi itsessään käsittää kolme "Nouvelle cinéman" (aivan eri asia kuin Nouvelle vague!!) elokuvaa ja asiantuntijoiden tapaamisia. Se ei tuota mitään ranskalaisten tutkintoon vaikka kylläkin sivistää heitä. Me ulkomaalaiset saamme kallisarvoisia opintopisteitä kunhan kirjoitamme tuumiamme jokaisesta filmistä.
Ja hei: "Cinéma doit être découvert avec les autres." Monsieur D. (ei ole ranskalaisen "kaikki sisään" -yliopiston kannalla) valisti meitä työnteosta, kehotti meitä vaatimaan itse itseltämme, tiedotti eräänlaisesta pornografian konferenssista ensi kuussa, jossa on läsnä ajattelevia ihmisiä, ja painotti meille verkostoitumista yliopistoaikana - "Kootkaa yhteystietovihko, koska jos odotatte graduun ja sen jälkeen, sinne menivät mahdollisuutenne. Matkailkaa, lähtekää, menkää, älkää ajatelko että pysytte vain Ranskassa." Hän tunnustautui anglofiiliksi: kun ranskalaiset sanovat, että yhdysvaltalainen elokuva on roskaa, hän kieltää moisen. Tolloja ja intellektuelleja on yhtä lailla Ranskassa kuin Atlantin tuolla puolen, samoin moskaa ja helmiä. Taidan pysyä tälläkin kurssilla, koska vaativat ja kyseenalaistavat opettajat pakottavat minutkin terävöittämään ajatteluani.

Pääsin siis kurssien raskaasta ikeestä 18h30, ja sain lainattua Moderato cantabilenkin ja ostettua paperia sekä pienen carnet'n sanojen keräämistä varten. Päivän kokemukset tuntuivat hyviltä. Tunnen pysyneeni kärryillä. Huomenna seitsemältä ylös, diakronian luennolle ja ryhmään, diskurssi-luennolle, tauolle yrittämään liikunnankursseille kirjautumista (ei onnaa) ja CLES-kirjautumista, logiikkaluennolle, ehkä latinaan ja tuumimaan, onko liian raskasta tahtia.

Mutta tällä kerta poikkeuksellisesti ilta on aamua viisaampi. Hyvä niin. Kämppikseni laulaa kauniisti kahvia keitellessään - ja nyt nukuttaa. Zzzzz.

Kurssivalintoja ou des choix, trop de choix.

Kerrassaan stressaava - tai sanoisinko haasteellinen - päivä, mutta myös ihana semikreikkalaisen (français - langue maternelle, greque - langue paternelle) tytön ansiosta. Tulin réunioniin puoli tuntia myöhässä pyöräiltyäni innoissani miltei Merignaciin saakka, mutta "Accueil des étudiants en mobilité" -ständillä pörräävä tutor sanoi, ettei se mitään, viettäisin koko aamupäivän hänen kanssaan. Taidettiin kreikkalaisen ja saksalaisen kanssa joutua kuitenkin vikateille, kun eräs toinen tutor (ranskalaisethan tietävät tietty kaikesta kaiken) opasti meidät muuan Lettresin tutorin ryhmään. Hän ohjasi ensisijassa fukseja. Seurattiin sitten kaiken päivää infoja ja kuljettiin mammamme talutusnuorassa pitkin kampusta keräillen hyödyllisiä tiedonmurusia mutta suuren osan ajasta vähän kyllästyneenä ja hämmentyneenä, koska suuri osa tietoa ei koskenut meitä tai esitettiin liian hitaasti/nopeasti. Tilanteemmehan on radikaalisti erilainen kuin ranskalaisten, jotka seuraavat tiettyä oman UFR:nsä lukkaria parin sivuainein (mineurs au choix), meidän taas pitäisi koostaa fiksut opinnot ihan oman harkintamme mukaan, koti-instituution vastaavan siunauksella. Vähän kaipais semmoista koottua opasta aikatauluineen, kurssisisältöineen, erityiskäytäntöineen, mutta kun ei. Ramppasimme ilmoitustaululta toiselle, ja eilen kaavailemani syy moiseen alkoi valjeta - siinähän tutustuu ihmisiin! Kuka nyt tahtoisi katsoa netistä tarpeellisia tietoja, kun voi kipittää kynä, paperi ja kamera kourassa pitkin käytäviä ja kohdata kaltaisiaan tallentaessaan tietoa vaikka vain sumuiseen pääkoppaansa!

Tällä hetkellä pääni on sekaisin muuttuvista suunnitelmista - täytän sittenkin ekan semesterin viikot ainakin nelipäiväisiksi kaavailemani kolmen päivän sijaan ja matkailen enemmän kevätpuolella jos siltä tuntuu. Tekisi mieli opiskella kielitieteen lisäksi erinäisiä hassuja kirjallisuuden kursseja, teatteria, viestintää ja historiaa (pour le plaisir), aloitella arabiaa/kiinaa/tsekkiä/italiaa ja jatkaa espanjaa/venäjää, urheilla mielin määrin ja kokeilla vähän taas tuota yhdistystoimintaakin. Tietysti pitäisi lukea ihan vimmatusti. Ja tutustua ranskalaisiin. No, ensi viikonloppuna tutustun katutaiteisiin. Sitten saa matkailu jäädä vähäksi aikaa, vaikka täällä ulkomailla tuleekin kumman avosydämiseksi ja tekisi mieli piipahtaa muutamankin ihmisen luona.

Malgré tout ce qui passe bien, je ne peux pas rester tout à fait à l'aise, parce que le bail n'est pas encore signé, et si nous ne le payons pas tout de suite, ils peuvent le refuser. En ce cas, on sera emmerdé.