Tout ce qui n'est pas bien - Ten things I hate about you

1. Auktoriteetinpelko. Ranskalaiset ovat suomalaisia tuppisuisempia harjoitusryhmissä, silloin kun pitäisi vastata kysymyksiin. Ei varsinaisesti itseäkään innosta, kun professorin suunnalta huokuu halveksuntaa lähentelevä tyytymättömyys tunnille valmistautumattomia opiskelijoita kohtaan.

2. Auktoriteetin epäkunnioitus. Ranskalaisopiskelijat pälättävät luennoilla, niin että kapeiden salien perältä on ajoittain mahdotonta kuulla luennoitijaa. Toiset opiskelijat sentään hyssyttävät tai sähähtelevät juoruileville tovereilleen.

3. Ranskalaiset polttavat juuri ovien ulkopuolella, niin että sisään/ulos on kipitettävä saastepilven läpi.

4. Uimahalli on aika kämänen. Ranskalaiset vaihtavat vaahteet piilossa pikku kopeissa, ja menevät suihkuun uimapuku päällä. Saunomaan ei uimassa käydessä pääse. Ainoat saunat ovat homojen kohtauspaikkoja, kalliiden kauneus-/terveyshoitoloiden yhteydessä tai turkkilaisia. Miten niin alastomuus on seksuaalista?

5. Perkeleen byrokratia. Kellään ei näytä olevan koko kuvaa siitä. Yleensä on juostava toiselle tiskille saadakseen rattaan loksahtamaan eteenpäin. Ja vaikka asiat kestävät, niitä ei saa jättää sikseen vaan pitää projektinsa sinnikkäästi vireillä.

6. Talot ovat hataria ja usein huonosti lämmitettyjä.

7. Kaupungin haittapuolet. Sitä metsää ei edelleenkään ole vieressä. Asemakaava hämää kaikkea muuta kuin suorilla kulmillaan. Pyöräteitä on vähänlaisesti, vaarallisia eikä tramwayn linjallakaan ole laillista polkea (vaikka niin tehdäänkin). Jos kehtaa valittaa koirankakoista kaduilla tuntee itsensä pikkumaiseksi yleisönosastopalstan kukkahattutädiksi.

8. Yöllä ei vaan voi hortoilla turvallisin mielin. Mulle on jo tarjottu kannabista (olikos neidolla hyvät bileet? kelpaisko petard?) ja aseman lähistöllä haiskahtaa makeasti marihuanakin. Ei, en ole ilotyttö, en tule autoosi. Sitten on näitä hilpeitä juhlijoita, jotka fiiliksissään pussailevat vastaantulijoita.

9. Ärrh, ne seuraan liimautuvat marokolaismiehet! Inhottavaa, kun tulee leimanneeksi koko maan kulttuurin. Onneksi sieltä tulee myös hyväkäytöksisiä ja fiksuja herroja.

10. Aina pitäisi sanoa Bonjour. Muuten saa lempeitä (tai vähemmän lempeitä) moitteita niskaansa. Entäs jos ärsyttää ja on koti-ikävä? Pitäis vaan olla niin pirun huomaavainen ja innostunut ja aktiivinen.
Ymmärrystä ei heru. Maassa maan tavalla: take it or leave it, mon amie finlandaise.

Kurssivalintoja ou des choix, trop de choix.

Kerrassaan stressaava - tai sanoisinko haasteellinen - päivä, mutta myös ihana semikreikkalaisen (français - langue maternelle, greque - langue paternelle) tytön ansiosta. Tulin réunioniin puoli tuntia myöhässä pyöräiltyäni innoissani miltei Merignaciin saakka, mutta "Accueil des étudiants en mobilité" -ständillä pörräävä tutor sanoi, ettei se mitään, viettäisin koko aamupäivän hänen kanssaan. Taidettiin kreikkalaisen ja saksalaisen kanssa joutua kuitenkin vikateille, kun eräs toinen tutor (ranskalaisethan tietävät tietty kaikesta kaiken) opasti meidät muuan Lettresin tutorin ryhmään. Hän ohjasi ensisijassa fukseja. Seurattiin sitten kaiken päivää infoja ja kuljettiin mammamme talutusnuorassa pitkin kampusta keräillen hyödyllisiä tiedonmurusia mutta suuren osan ajasta vähän kyllästyneenä ja hämmentyneenä, koska suuri osa tietoa ei koskenut meitä tai esitettiin liian hitaasti/nopeasti. Tilanteemmehan on radikaalisti erilainen kuin ranskalaisten, jotka seuraavat tiettyä oman UFR:nsä lukkaria parin sivuainein (mineurs au choix), meidän taas pitäisi koostaa fiksut opinnot ihan oman harkintamme mukaan, koti-instituution vastaavan siunauksella. Vähän kaipais semmoista koottua opasta aikatauluineen, kurssisisältöineen, erityiskäytäntöineen, mutta kun ei. Ramppasimme ilmoitustaululta toiselle, ja eilen kaavailemani syy moiseen alkoi valjeta - siinähän tutustuu ihmisiin! Kuka nyt tahtoisi katsoa netistä tarpeellisia tietoja, kun voi kipittää kynä, paperi ja kamera kourassa pitkin käytäviä ja kohdata kaltaisiaan tallentaessaan tietoa vaikka vain sumuiseen pääkoppaansa!

Tällä hetkellä pääni on sekaisin muuttuvista suunnitelmista - täytän sittenkin ekan semesterin viikot ainakin nelipäiväisiksi kaavailemani kolmen päivän sijaan ja matkailen enemmän kevätpuolella jos siltä tuntuu. Tekisi mieli opiskella kielitieteen lisäksi erinäisiä hassuja kirjallisuuden kursseja, teatteria, viestintää ja historiaa (pour le plaisir), aloitella arabiaa/kiinaa/tsekkiä/italiaa ja jatkaa espanjaa/venäjää, urheilla mielin määrin ja kokeilla vähän taas tuota yhdistystoimintaakin. Tietysti pitäisi lukea ihan vimmatusti. Ja tutustua ranskalaisiin. No, ensi viikonloppuna tutustun katutaiteisiin. Sitten saa matkailu jäädä vähäksi aikaa, vaikka täällä ulkomailla tuleekin kumman avosydämiseksi ja tekisi mieli piipahtaa muutamankin ihmisen luona.

Malgré tout ce qui passe bien, je ne peux pas rester tout à fait à l'aise, parce que le bail n'est pas encore signé, et si nous ne le payons pas tout de suite, ils peuvent le refuser. En ce cas, on sera emmerdé.