Kurssivalintoja ou des choix, trop de choix.

Kerrassaan stressaava - tai sanoisinko haasteellinen - päivä, mutta myös ihana semikreikkalaisen (français - langue maternelle, greque - langue paternelle) tytön ansiosta. Tulin réunioniin puoli tuntia myöhässä pyöräiltyäni innoissani miltei Merignaciin saakka, mutta "Accueil des étudiants en mobilité" -ständillä pörräävä tutor sanoi, ettei se mitään, viettäisin koko aamupäivän hänen kanssaan. Taidettiin kreikkalaisen ja saksalaisen kanssa joutua kuitenkin vikateille, kun eräs toinen tutor (ranskalaisethan tietävät tietty kaikesta kaiken) opasti meidät muuan Lettresin tutorin ryhmään. Hän ohjasi ensisijassa fukseja. Seurattiin sitten kaiken päivää infoja ja kuljettiin mammamme talutusnuorassa pitkin kampusta keräillen hyödyllisiä tiedonmurusia mutta suuren osan ajasta vähän kyllästyneenä ja hämmentyneenä, koska suuri osa tietoa ei koskenut meitä tai esitettiin liian hitaasti/nopeasti. Tilanteemmehan on radikaalisti erilainen kuin ranskalaisten, jotka seuraavat tiettyä oman UFR:nsä lukkaria parin sivuainein (mineurs au choix), meidän taas pitäisi koostaa fiksut opinnot ihan oman harkintamme mukaan, koti-instituution vastaavan siunauksella. Vähän kaipais semmoista koottua opasta aikatauluineen, kurssisisältöineen, erityiskäytäntöineen, mutta kun ei. Ramppasimme ilmoitustaululta toiselle, ja eilen kaavailemani syy moiseen alkoi valjeta - siinähän tutustuu ihmisiin! Kuka nyt tahtoisi katsoa netistä tarpeellisia tietoja, kun voi kipittää kynä, paperi ja kamera kourassa pitkin käytäviä ja kohdata kaltaisiaan tallentaessaan tietoa vaikka vain sumuiseen pääkoppaansa!

Tällä hetkellä pääni on sekaisin muuttuvista suunnitelmista - täytän sittenkin ekan semesterin viikot ainakin nelipäiväisiksi kaavailemani kolmen päivän sijaan ja matkailen enemmän kevätpuolella jos siltä tuntuu. Tekisi mieli opiskella kielitieteen lisäksi erinäisiä hassuja kirjallisuuden kursseja, teatteria, viestintää ja historiaa (pour le plaisir), aloitella arabiaa/kiinaa/tsekkiä/italiaa ja jatkaa espanjaa/venäjää, urheilla mielin määrin ja kokeilla vähän taas tuota yhdistystoimintaakin. Tietysti pitäisi lukea ihan vimmatusti. Ja tutustua ranskalaisiin. No, ensi viikonloppuna tutustun katutaiteisiin. Sitten saa matkailu jäädä vähäksi aikaa, vaikka täällä ulkomailla tuleekin kumman avosydämiseksi ja tekisi mieli piipahtaa muutamankin ihmisen luona.

Malgré tout ce qui passe bien, je ne peux pas rester tout à fait à l'aise, parce que le bail n'est pas encore signé, et si nous ne le payons pas tout de suite, ils peuvent le refuser. En ce cas, on sera emmerdé.

Asuntoni ou : maison près du ciel

Perinteisiä ikkunakuvia mm. Darth Vaderilta näyttävästä savupiipusta (?).



Kuvaan nyt hieman sitä nurkkausta, johon vetäydyn bloggaamaan, lepäämään ja nauttimaan herttaisten kämppisteni seurasta - nyt kun uskallan toivoa, että saan asua täällä koko vaihtoaikani.




Asun lähellä Garonnen rantaa ja Pont de Pierreä, quaita kuljettaessa Porte de Bourgognen (pienehkö "riemukaari") ja Porte de Cailhou'n (kaunis jäänne vanhasta kaupungin muurista) välillä. Lähin arrêt de tram on Place de Palais. Ulko-oven avattuaan kuljetaan pienen eteishallin, jossa varmaan on aikoinaan majaillut consierge, läpi ja sisään ristikkoportista. Portaikko on kapea ja alimpien kerrosten rappuset ovat painuneet lukuisten askelien kuluttamana, marmorikuvioisista seinistä irtoilee laastia ja sisäpihan tai "kuilun" ikkunoista kajastaa valo. Välillä alempien kerrosten naapurit pitävät keittiön ikkunoita auki, laulelevat itsekseen ja kuivattavat pyykkiä narulla. Porraskäytävässä eivät aina valot toimi (eikä ulko-oven summeri), koska jo vuoden jatkuneet korjaustyöt katkaisevat ne toisinaan. Huoneistoomme (T4 eli kolme huonetta, olohuone-keittiö + vessa + kylpyhuone) on ullakkokerroksessa, jonne kadun melu ei kantaudu, koska huoneiden ikkunat antavat taivasta kohti. Lämpiminä öinä tuuli rapistaa foliota, jonka kämppikseni on virittänyt valonsuojaksi. Väilliä sisäkuilusta kuuluu lorinaa, pulujen kurnutusta (ne ovat kotiutuneet, koska äskettäin poismuuttanut kämppikseni ruokki niitä liian avomielisesti) ja puhetta ja naurua portaikosta (ikkunat ovat rikki tai auki).

Asuntomme lattiat ovat vinot, vaikka pinnat onkin uusittu hiljattain, ja keittiön perää kannattaan mahtava kattoparru. Ovet lukitaan pienellä avaimella. Kirjastomme on vessassa: mangaa, scifiä, Stephen Kingiä, klassikkonäytelmiä, ohjelmointioppaita. Ranskalaiskämppikseni ovessa on Zelda-juliste ja tytöt jakavat toisen huoneen suuren sängyn. Tv:tä on tähän mennessä käytetty lähinnä Mario Partyn pelaamiseen. Huonekasveja ei enää ole yhtä bamburuukkua lukuunottamatta, koska entinen kämppikseni vei ne mennessään. Langaton netti ei enää toimi, koska pikkuläppärini ei osaa sopeutua WPA-yhteyteen, joten kökötän olohuoneen nurkassa kaapeli ilmassa roikkuen.

Olohuoneeseen paistaa päivän aurinko, kylppäriin illan. Aamulla taivas on roosan värinen tai harmaja. Pian siirtynen mustalta sohvaltamme omaan pikku huoneeseeni, jossa ei sitten olekaan yhtään mitään.

Renseignement III : Käy sotaa papereilla ja varaudu odotukseen

Tänään ohjelmassa: compte bancaire, ranskalainen pankkitili.

Vietin määrittelemättömän ajan netissä etsiskellen ulkomaalaiselle opiskelijalle sopivia ehtoja. Huolellisesti (?) pankkivaihtoehtoja harkittuani päädyin La Société généraliin, ehkä hauskan nimen vuoksi, tai koska pankilla on jonkinlainen korvaussopimus kaupungin julkisen liikenteen kanssa ja koitan hyötyä siitä. Ehkä parempi olisi ollut vielä LCL, jolla ilmeisesti saa laajalti tunnetun kansainvälisen ISIC-opiskelijakortin pankkikortin kanssa samaan syssyyn.

Käynnillä kaupungintalon viereisessä toimistossa sain sovittua vain tapaamisen puolentoista viikon päähän, koska opiskelijoista vastaava virkailija oli lomalla (!). Just joo. Iltapäivällä tuumasin, että eiköhän tämä asia hoideta niinku nyt, ja kipitin toiseen toimistoon. Tilin avaamiseen tarvitsee henkilöllisyystodistuksen, todistuksen asumisesta Ranskassa (vuokra- tai puhelinlasku käy, minä otin mukaan allekirjoittamattoman vuokrasopimuksen), sekä todistuksen opiskelijuudesta. Saavuin tapaamiseen parikymmentä minuuttia myöhässä, unohdettuani passin kotiin, mutta ei se mitään, virkailija oli itsekin puoli tuntia myöhässä.

Tapaaminen sujui ongelmitta, mitä nyt virkailija vähän ihmetteli, kun vuokrasopimusta ei vielä ollut allekirjoitettu eikä vuokralaisen kohdalla edes ollut nimeäni, mutta hyväksyi sen pitkin hampain. Attestation de mobilité -papruani, todistusta siitä, että tosiaan teen jotain järkevää Ranskassa (kuten opiskelen) ei edes vilkaistu.

Nuorille pankkikortti, Carte bleue, on ilmainen ekan vuoden. Korttini tulee olemaan Euroopan laajuisesti hyväksyttävä, mutta olisin voinut valita maailmanlaajuisen, mikäli aikoisin matkustaa vaikka Afrikkaan. Siirtojen ulkomaiselta tililtä ranskalaisille pitäisi olla maksuttomia, samoin verkkopankin, mikä ei liene itsestäänselvää täällä. Teimme tilistäni kelpoisen myös säästämistä ajatellen - tähän on tutustuttava lisää.

Tarvitsen ranskalaisen pankkitilin, koska aion hakea asumistukea CAF:ilta.

Tänään aloin myös huolestua siitä, saanko asua asunnossa ja ympäristössä, joihin olen jo kiintynyt. Ranskassa yksityisiltä tai toimistoilta vuokraava tarvitsee takaajan, joka on asunut Ranskassa jo useamman vuoden. Pour un étranger, compliqué, eh ? Kämppikseni on pyytänyt kolmea henkilöä takaajiksi (colocateureja on myös tulossa kolme), nyt odottelemme papereita takaisin. Vasta saatuaan kaikki todistukset ja allekirjoitukset toimisto päättää, antaako kaikille kämppiksille asumisoikeuden. Ensi viikolla saataneen paperit kasaan. Kämppisehdokas kävi tänä iltana tutustumassa paikkaan ja lupasi päättää alkuviikkoon mennessä. Minulle koko ruljanssissa on yksi iso mutta: Olen saanut CROUSilta kämpän yliopistoalueelta, mutta minun pitää päättää viiden päivän kuluessa, otanko vai jätänkö. Tänään perjantaina oli oikeastaan viimeinen päivä, mutta koska asiasta vastaava ei ollut toimistossaan yliopistolla, päätin lähettää sähköpostia maanantaina. Tuolloin en vielä tiedä, saanko asua täällä Rue Neuvella. Sekin tulee muistaa, että tarvitsen jo olemassaolevan asunnon Ranskassa voidakseni muuttaa tähän kämppään, jossa nyt loisin, eli yliopiston asuntolan.

Voi sanoa, että Ranskassa mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy. Kunhan sinulla on joku paperi, on vähän niin ja näin onko se ihanteellinen. Toivon niin. Kohta nähdään. Ajattelin silti hankkia pyörän viikonloppuna, ja etsiä järven.

Muuta: Täkäläiset hyttyset (moustiques) ovat purreet ihoni verille ja ihanan julma aurinko pahentanut tilaa entisestään.

Molemmat pankkivirkailijat, joiden kanssa turisin, kehuivat ranskankielentaitoani, mikä on osoitus siitä, että työnkehityspalavereissa heitä opetetaan kertomaan asiakkaalle valkoisia valheita. Tai sitten ne tajusivat lukiessaan sellaisia nimiä kuin "Jäppilä" tai "Pieksämäki" ettei tämä ole helppoa mullekaan, hmh!

Renseignement II : " N'attendez pas le dernier moment ! "

Kaikkihan ne ranskalaisen byrokratian tietää. Homma kestää ja lehmän hermot tarvitsee. Mutta auta armias, kun ranskalainen käskee kiirehtimään, silloin on parasta panna töpinäksi! Kuten olisi pitänyt tajuta jo nettisivujen patistaessa asunnonmetsästykseen.

Ole ajoissa!

Olin hakenut epätoivoissani pari viikkoa nurkkaani Bordeaux'sta kököttämällä myöhään yöhön sellaisilla sivuilla kuin Appartager.com tai Easy-Coloc. Ei ollut lykästänyt, koska en ole raaskinut "tuhlata" rahojani sivujen tarjoamaan ylennykseen "Membre privilegié":ksi, joka pystyy lähettämään jokaiselle ilmoittajalle viestin, josta jopa näkyy mitä siinä sanotaan! Tavallinen rivi-ilmoittaja voi vain toivoa, että haun kohde, asunnontarjoaja tai -etsijä, kokee hänen ilmoituksensa kiinnostavaksi.

Eräs membre privilegié -kaveri, joka kirjoitti melko huolimattoman oloista tekstiä, otti minuun yhteyttä, ja koska ei ollut enää varaa nyrpistellä vastasin ja sain hänet Skypen päähän tänä iltana. Nyt näyttää siltä, että olen Bordeaux:ssa jo syyskuussa. Jopas tämä muuttuu jännittäväksi.