Tänään on kansallinen vapaapäivä (jour férié, le jour du souvenir de l'armistice de 1918) ja satelee hiljakseen. Kämpässämme olisi jäätävää ilman lämmitystä, pieniä nurkassa hohkaavia pattereita, ja omassa huoneessani onkin vähän kylmä, koska uskon viileässä nukkumisen parantavan unta. Mennään ehkä kämppisten kanssa kiinalaiseen syömään illemmalla. Ovat mokomat lähdössä Barcelonaan Depeche Moden konserttiin - alkaa olla itselläkin vähän sellainen olo, ettei pieni liikahdus tästä kotikopperosta olisi pahitteeksi.
Eilen näin pahaenteisiä "Assemblée générale" -julisteita yliopistolla: Lounastauolla näemmä keskusteltiin eräässä amphissa uudesta laista ja sen vaikutuksista. Lounastauon jälkeen kuulin erään kielitieteen opiskelijan tiedottavan muille, että jotkut ovat "jo nyt" yliopiston blockagen puolella. Aijai, ettei vaan olis lakko lähellä... Englanninopiskelija totesi, että viime vuosi oli hirveä; Se alkoi juuri noin, pienistä julisteista, sit olikin jo kampukselle pääsy estetty, eikä koko vuonna saatu oikeen mitään tehtyä. "J'espère qu'on ne fera pas la grève", totesin. Joo toivottavasti, tää vastasi, "ou on reste aussi bêtes qu'au début".
Juups. Kunhan nyt ekalta semesteriltä saisi opintosuorituksia. Se meinaa että tänään ois kaivauduttava Gargantuaan ja analysoitava Hiroshima mon amouria, lueskeltava latinan kielioppia ja venäjän datiivia. Valmisteltava taloudellisen hyvinvoinnin turvaamiseksi CAFille paperit (vihdoin ja viimein) sekä psyykkisen terveyden kannalta käytävä vähän joen varrella.
10.11.2009
La présence tai : Olitpa sitten ajoissa tai et, niin ole paikalla.
Pikainen merkintä tuntien välissä, sitten täytyy rientää kirjoittamaan venäjän ainetta. Sateisesta säästä huolimatta (ei satanut vielä aamulla pyöräillessä!) tai ehkä sen vuoksikin työhön orientoituminen alkaa sujua. Vaikka viime viikkoina on putoillut kärryiltä moneen otteeseen ja pahasti, nyt alkaa tuntua siltä, että saa noustua maantien loasta ja juostua rakkahat kärryt kiinni, ellei jopa hypättyä uudestaan niiden kyytiin.
Äskeisellä logiikan tunnilla päädyin rauhalliseen "keskityn ajattelemaan järjestelmällisesti" -flow-tilaan; ja ranskalaisten protestoidessa uusia juttuja vastaan naureskelin mukana ja totesin "jahas, puolalainen logiikkakirjoitu - okei uusi asu, mutta periaate sama kuin se jonka äskettäin ymmärsin". Hyvää tekevät tervehdyspusut, kun vastaan tulee venäläinen, iranilais-saksalainen ja kreikkalainen, kaikilla on ponnisteltavaa, mut samassa veneessä ollaan.
Haaveilen taas vuorista ja matkailusta, mut hei, on mulla elämä aikaa, vaikka tämä oliskin sitä parasta aikaa. Nyt töihin.
Äskeisellä logiikan tunnilla päädyin rauhalliseen "keskityn ajattelemaan järjestelmällisesti" -flow-tilaan; ja ranskalaisten protestoidessa uusia juttuja vastaan naureskelin mukana ja totesin "jahas, puolalainen logiikkakirjoitu - okei uusi asu, mutta periaate sama kuin se jonka äskettäin ymmärsin". Hyvää tekevät tervehdyspusut, kun vastaan tulee venäläinen, iranilais-saksalainen ja kreikkalainen, kaikilla on ponnisteltavaa, mut samassa veneessä ollaan.
Haaveilen taas vuorista ja matkailusta, mut hei, on mulla elämä aikaa, vaikka tämä oliskin sitä parasta aikaa. Nyt töihin.
4.11.2009
Tout ce qui n'est pas bien - Ten things I hate about you
1. Auktoriteetinpelko. Ranskalaiset ovat suomalaisia tuppisuisempia harjoitusryhmissä, silloin kun pitäisi vastata kysymyksiin. Ei varsinaisesti itseäkään innosta, kun professorin suunnalta huokuu halveksuntaa lähentelevä tyytymättömyys tunnille valmistautumattomia opiskelijoita kohtaan.
2. Auktoriteetin epäkunnioitus. Ranskalaisopiskelijat pälättävät luennoilla, niin että kapeiden salien perältä on ajoittain mahdotonta kuulla luennoitijaa. Toiset opiskelijat sentään hyssyttävät tai sähähtelevät juoruileville tovereilleen.
3. Ranskalaiset polttavat juuri ovien ulkopuolella, niin että sisään/ulos on kipitettävä saastepilven läpi.
4. Uimahalli on aika kämänen. Ranskalaiset vaihtavat vaahteet piilossa pikku kopeissa, ja menevät suihkuun uimapuku päällä. Saunomaan ei uimassa käydessä pääse. Ainoat saunat ovat homojen kohtauspaikkoja, kalliiden kauneus-/terveyshoitoloiden yhteydessä tai turkkilaisia. Miten niin alastomuus on seksuaalista?
5. Perkeleen byrokratia. Kellään ei näytä olevan koko kuvaa siitä. Yleensä on juostava toiselle tiskille saadakseen rattaan loksahtamaan eteenpäin. Ja vaikka asiat kestävät, niitä ei saa jättää sikseen vaan pitää projektinsa sinnikkäästi vireillä.
6. Talot ovat hataria ja usein huonosti lämmitettyjä.
7. Kaupungin haittapuolet. Sitä metsää ei edelleenkään ole vieressä. Asemakaava hämää kaikkea muuta kuin suorilla kulmillaan. Pyöräteitä on vähänlaisesti, vaarallisia eikä tramwayn linjallakaan ole laillista polkea (vaikka niin tehdäänkin). Jos kehtaa valittaa koirankakoista kaduilla tuntee itsensä pikkumaiseksi yleisönosastopalstan kukkahattutädiksi.
8. Yöllä ei vaan voi hortoilla turvallisin mielin. Mulle on jo tarjottu kannabista (olikos neidolla hyvät bileet? kelpaisko petard?) ja aseman lähistöllä haiskahtaa makeasti marihuanakin. Ei, en ole ilotyttö, en tule autoosi. Sitten on näitä hilpeitä juhlijoita, jotka fiiliksissään pussailevat vastaantulijoita.
9. Ärrh, ne seuraan liimautuvat marokolaismiehet! Inhottavaa, kun tulee leimanneeksi koko maan kulttuurin. Onneksi sieltä tulee myös hyväkäytöksisiä ja fiksuja herroja.
10. Aina pitäisi sanoa Bonjour. Muuten saa lempeitä (tai vähemmän lempeitä) moitteita niskaansa. Entäs jos ärsyttää ja on koti-ikävä? Pitäis vaan olla niin pirun huomaavainen ja innostunut ja aktiivinen.
Ymmärrystä ei heru. Maassa maan tavalla: take it or leave it, mon amie finlandaise.
2. Auktoriteetin epäkunnioitus. Ranskalaisopiskelijat pälättävät luennoilla, niin että kapeiden salien perältä on ajoittain mahdotonta kuulla luennoitijaa. Toiset opiskelijat sentään hyssyttävät tai sähähtelevät juoruileville tovereilleen.
3. Ranskalaiset polttavat juuri ovien ulkopuolella, niin että sisään/ulos on kipitettävä saastepilven läpi.
4. Uimahalli on aika kämänen. Ranskalaiset vaihtavat vaahteet piilossa pikku kopeissa, ja menevät suihkuun uimapuku päällä. Saunomaan ei uimassa käydessä pääse. Ainoat saunat ovat homojen kohtauspaikkoja, kalliiden kauneus-/terveyshoitoloiden yhteydessä tai turkkilaisia. Miten niin alastomuus on seksuaalista?
5. Perkeleen byrokratia. Kellään ei näytä olevan koko kuvaa siitä. Yleensä on juostava toiselle tiskille saadakseen rattaan loksahtamaan eteenpäin. Ja vaikka asiat kestävät, niitä ei saa jättää sikseen vaan pitää projektinsa sinnikkäästi vireillä.
6. Talot ovat hataria ja usein huonosti lämmitettyjä.
7. Kaupungin haittapuolet. Sitä metsää ei edelleenkään ole vieressä. Asemakaava hämää kaikkea muuta kuin suorilla kulmillaan. Pyöräteitä on vähänlaisesti, vaarallisia eikä tramwayn linjallakaan ole laillista polkea (vaikka niin tehdäänkin). Jos kehtaa valittaa koirankakoista kaduilla tuntee itsensä pikkumaiseksi yleisönosastopalstan kukkahattutädiksi.
8. Yöllä ei vaan voi hortoilla turvallisin mielin. Mulle on jo tarjottu kannabista (olikos neidolla hyvät bileet? kelpaisko petard?) ja aseman lähistöllä haiskahtaa makeasti marihuanakin. Ei, en ole ilotyttö, en tule autoosi. Sitten on näitä hilpeitä juhlijoita, jotka fiiliksissään pussailevat vastaantulijoita.
9. Ärrh, ne seuraan liimautuvat marokolaismiehet! Inhottavaa, kun tulee leimanneeksi koko maan kulttuurin. Onneksi sieltä tulee myös hyväkäytöksisiä ja fiksuja herroja.
10. Aina pitäisi sanoa Bonjour. Muuten saa lempeitä (tai vähemmän lempeitä) moitteita niskaansa. Entäs jos ärsyttää ja on koti-ikävä? Pitäis vaan olla niin pirun huomaavainen ja innostunut ja aktiivinen.
Ymmärrystä ei heru. Maassa maan tavalla: take it or leave it, mon amie finlandaise.
30.10.2009
Sopeutua - s'installer
Syksy alkaa saapua Bordeaux'hin. Aamusumu hälvenee vasta puoliltapäivin, vuoropäivin taas aamuaurinko nousee punaisten pilvien keskeltä ja hehkuu vielä kuumuutta iltapäivisin. Puut ruskaantuvat ja pudottelevat nahkeita lehtiään.
Tämä on ollut ensimmäinen järkevä opiskeluviikkoni - näin Toussaintin aikaan, kun muut korkeakoulut lomailevat. Palautin inscription pédagogiquen, mutta en älynnyt pyytää siitä kopiota. Näin ollen en oikein muista, miten paljon opintopisteitä suunnitelman mukaan pitäisi kertyä, mutta yli 30 kuiteskii. Samalla kun alan pikkuhiljaa tajuta, miten paljon työtä ja kirjoitettavaa onkaan, useammat henkilöt, vaihtarit ja ranskalaiset, ovat muistuttaneet minua siitä, miten vähän aikaa tulenkaan täällä olemaan. Kuu vaihtuu (novembe vient du latin, novum, c'était le neuvième mois de l'ancien calandrier) ja alle kahden kuukauden päästä on joulu. Kuten opettajat ovat sanoneet, "année" scolaire, c'est rien ! Tunteja on loppujen lopuksi niin vähän, että itsenäistä työtä riittää. Vaihtarille työtä on myös kielen oppiminen, kultuurin ja ennen kaikkea kulttuurin "itsestäänselvien" käytäntöjen oppiminen, ja oppiminen matkustelemaan niin, että ehtii jäädä, tutustua ja syventyä. Ranska on niin laaja, ettei täältä tarvitse lähteä koko elämänsä aikana, aina riittää tutkittavaa ja löydettävää - kuten Suomikin. Jos lähden illalla kävelemään, näen aina jotain uutta, uusin silmin. Maailmankansalainen voi olla asumalla koko ikänsä samassa paikassa. Voi olla avomielinen, vieraanvarainen, kiinnostunut, ja kutsua maailman kylään pöytänsä ääreen jakamaan kokemuksia.
On jännä seurata itsensä sopeutumista uuteen ympäristöön. Koti-ikävä ilmenee tässä vaiheessa, lähinnä mieleen nousee välillä uskomattoman eläviä muistikuvia hiihtelystä kuun ja tähtien valossa, joskus ammoisina aikoina siskon kanssa tehdystä teatterireissusta, niistä aamuista jolloin pyöräilin kouluun... en tiennytkään, että minulla on niin paljon lempipaikkoja Suomessa.
Tietysti sopeutuminen on vaiheittaista ja ottaa joskus takapakkia niin kielitaidon, viihtymisen kuin jaksamisenkin kannalta. Elin suurimman ihastuksen ja avautumisen vaiheen Belgiassa. Aluksi tänne saavuttuani Bordeaux herätti ristiriitaisia tuntemuksia, ehkä myös suureksi osaksi arkirutiinien puuttumisen takia. Hiljalleen elämä alkaa valua uomaansa, ja kaupungin historia ja nykypäivä ovat alkaneet kiinnostaa. Yleisvaikutelmani tarkentuu yksityiskohtiin ja sävyihin. Harmaa kaupunki onkin keltainen (se on hauras pierre bordelaise). Kesti jonkin aikaa huomata, että vaikka rehevää metsänvehreyttä saa etsiä, ei se tarkoita että täältä puuttuisi sävyjä.
Sosiaalinen ympäristö on tietysti tärkein. On hyvä jutella saman ihmisen kanssa useampana päivänä perätysten. On hyvä keksiä yhteisiä päämääriä ja jakaa kokemuksia.
Erasmusbileetkin testasin; Vaihtarit poukkoilivat iloisesti!
Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Henkistä ja sosiaalista puolta rasitettuani koitan haastaa itsestäni myös sen fyysisen. Uintikurssilla, josta minun pitäisi saada joku hassu opintopisteen palanen, ohjaajamme katseli vaikeaselkoinen ilme naamallaan kun pulikoin viimeisen altaanmitalliseni. Järjesteltyään hetken sanomaansa kohteliaaseen muotoon hän tuumi, että "Et sinä kyllä uida osaa, mutta rakastat vettä, se on hyvä!" Kiipeilykurssin ohjaaja taas ärsyyntyi ekalla kerralla tohelointiini, mutta toinen kerta sujui rauhallisemmin. Käteni osaavat hikoilla enemmän kuin arvaankaan, ja kummallisissa paikoissa sijaitsevat lihakseni tärisevät ihmetyksestä kun ne herätetään unestaan.
--
Välillä ihmisten innostuessa kyselemään Suomesta, muutun kysymysmerkiksi: Mikä on merkittävää kerrottavaa. mitkä merkittäviä eroja, mistä tärkeää keskustella ? M ielessäni soivat laulut, joiden kautta haluaisin opettaa suomea ja suomalaista kulttuuria samalla oppien niistä itse lisää... Sininen ja valkoinen, Päivänsäde ja menninkäinen, Murheellisten laulujen maa... Tämän ranskalaistumisen ohella alan kiinnostua myös omista juuristani syvällisemmin, ei pelkästään vertailun kannalta.
Jonkinlainen suorasukaisuus kuuluu joka tapauksessa ranskalaiseen kulttuuriin enemmän kuin suomalaiseen, sekä vieraanvaraisuus, jakaminen ja yhteisvastuu. Sävyeroja.
21.10.2009
Renseignements VI : Välttele ylitöitä, la vie c'est plus que l'école
Toisen opiskeluviikon keskivaiheilla olin flunssassa ja uupunut liiasta istumisesta ja jatkuvasta uudelleenorientoitumisesta. Maanantain hytisin kuumeisena lämmittämättömissä luentosaleissa, mutta päivä oli siitä huolimatta antoisa. Aloin kerätä opettajien nimmareita inscription pédagogiqueen, tuohon iloisenkeltaiseen paperilappuseen, joka pakottaa itsenikin järkeilemään opintokokonaisuuksiani. Kerettiin syömäänkin, jono näytti pitkältä mutta eteni kasoille puolessa tunnissa.
Récits contemporains -harjoitusryhmä oli jälleen hieman erikoinen kokemus; ohjaajamme kehotti meitä tunnin mittaisella monologilla kehittämään omaa ajatteluamme, sitten tutkiskelimme
lähes tunnin listaa avuksi itse valitsemamme nykykertomuksen etsintään, ja lopuksi : "Nous avons quelques petites minutes pour vos questions, commentaires sur Moderato Cantabile." ...*vaiteliaisuus*... "Pas de questions ?" No niin, nähdään ensi kerralla. (Rivien välissä : Miettikääpä valmiiksi seuraavalle kerralle, sitten?)
Tiistaina puolestaan oli palelun sijasta vuorossa hikoilu. Jonkin verran sitä tarvittiinkin selviämiseen kellon ympäri -päivästä (tauotonta opiskelua ja uudelleensopeutumista lähinnä Pays anglophones -UFR:n käännöskurssin eri tasojen kokeilun takia). Aloitin myös venäjän uudelleen, pitkä tauko siinä on ollut, mutta ajattelin nyt aktivoida tiedot CLESin iltakurssilla (certificat de langue de l'enseignement superieur, ranskalaisten tutkintoon liittämä kielenosaamistodistus). CLES 1 vastannee B1-tasoa eurooppalaisessa yhteisessä viitekehyksessä (CECRL, Cadre européen commun de référence pour les langues). Arabian ja kiinan aloitusryhmät täyttyivät nopsaan, joten niihin kannattaa kirmata ilmoittautumaan hetikohta saapumisen jälkeen jos haluaa. Kurssit kestävät vuoden, sama juttu latinan kanssakin, vaikka useimmat kurssit olen valinnut vain tälle lukukaudelle.
Keskiviikkona jatkuin sosolingivistiikan tieteenalan esittely, perushuttua, mutta meidän erasmusten on luettava alan perusteos ja kirjoitettava 8-10-sivuinen essehdintä. Proffa viihdytti meitä WerderRabelais-luonto vyöryi vinhaa vauhtia ja jokseenkin käsittämättömästi laiskalle erasmukselle, joka ei ole vielä ahminut Gargantuaa prologia pidemmälle. Torstai-aamuna olin vain viisi minuuttia myöhässä kirjallisuuden harjoitusryhmästä (olen omaksunut hyvin ranskalaisten pahat tavat), ja vaikka kurssi oli edelleenkin hyvin opettajajohtoinen, huomasin Madamen tyytymättömyyden, kun emme olleet valmistautuneet lukemalla sessiossa käsiteltävät otteet. Uusi latinan ryhmäni aloittelijoille vaikutti varsin haastavalta, ilokseni tämäkin ope kiinnitti huomiotamme lauseen rakenteen analyysiin sokean sana-sanalta kääntämisen sijasta. Latina ei vaan toimi silleen, onhan se huomattavasti ranskaa synteettisempi. Torstain apatian piristi tyytyväisyydeksi pyöräily kaikessa rauhassa Merignacin keskustaa katsomaan sekä vierailu Meriadeckin hiljattain uusitussa pääkirjastossa. Risteilevistä rullaportaikoista tuli joku scifi-sarja mieleen, mutta BD:eihin ja Oulipoon tutustuessa, lasiseinien läpi ilta-aurinkoa ihaillessa ja kaikenlaisen kirjoihin kätketyn tietotaidon ympäröimänä ei vaan voi olla kovin allapäin.
Perjantaiaamuna sallin viimein itselleni sängyssä löhöilyn. Olin niin lopen kyllästynyt koko hommaan ja lösähtänyt päivittäisestä istumisesta etten jaksanut millään seinäkiipeilemään. Kävin Capucinsin Resto Cap-U:ssa ja hyppäsin taas pyörän selkään ja lähdin harhailemaan. Päädyin lopulta Rive droitelle, Lormontiin ja Pont d'Aquitainen juurelle. Olin haaveillut saapumisestani saakka tuon kaukana häämöttävän jättisillan ylittämisestä. Epäilytti kovasti, löytyiskö sille pyöräiltävää tietä, eikä minulla ollut mitään hajua siitä, pääseekö siitä edes kevyt liikenne yli. Kiipesin kuitenkin melkein Lormontin vanhaan kaupunkiin ja sain sillan alun näkyviin. Luulin, että matka olisi tyssännyt siihen, koska toinen puoli oli suljettu, mutta alitin sillan ja pääsin kuin pääsinkin kapealle pyöräiltävälle kaistalle, sydän kurkussa rakennelman suuruudesta, korkeudesta ja tuulesta. Sillalta oli upeat näkymät, perjantai-iltapäivän liikenne rymisti ohi taukoamattomana koskena, ja kun aloitin pitkänpitkän laskun Bordeaux-Lacin suuntaan, sadekuuro päätti tulla vastaan. Mahtavaa! Illanvietto teekupillisen kera rentoutti ja lämmitti sopivasti mieltä ja kehoa.
No, meillä kaikilla on omat huvimme.
Lauantaina kävin Domaine universitairella kirjastossa (lauantaisin auki 9 - 12h30), keskustan Bibliothéque universitaire pluridisciplinairessa (sali täynnä kaikkien alojen pänttääviä opiskelijoita, auki arkisin 8h30 - 22 ) sekä harhailemassa Bordeaux'n Ikeassa ja nauttimassa Ruotsi-eksotiikasta. Sitten olikin aika palata kotiin pikku illanviettoomme. Huomasin, että oluen piristämät ranskalaismiehet jaksavat puhua piitkään ja asiaa.
Je te conseille, n'hésite pas d'avoir des moments de détente. Plusieurs.
Récits contemporains -harjoitusryhmä oli jälleen hieman erikoinen kokemus; ohjaajamme kehotti meitä tunnin mittaisella monologilla kehittämään omaa ajatteluamme, sitten tutkiskelimme
lähes tunnin listaa avuksi itse valitsemamme nykykertomuksen etsintään, ja lopuksi : "Nous avons quelques petites minutes pour vos questions, commentaires sur Moderato Cantabile." ...*vaiteliaisuus*... "Pas de questions ?" No niin, nähdään ensi kerralla. (Rivien välissä : Miettikääpä valmiiksi seuraavalle kerralle, sitten?)
Tiistaina puolestaan oli palelun sijasta vuorossa hikoilu. Jonkin verran sitä tarvittiinkin selviämiseen kellon ympäri -päivästä (tauotonta opiskelua ja uudelleensopeutumista lähinnä Pays anglophones -UFR:n käännöskurssin eri tasojen kokeilun takia). Aloitin myös venäjän uudelleen, pitkä tauko siinä on ollut, mutta ajattelin nyt aktivoida tiedot CLESin iltakurssilla (certificat de langue de l'enseignement superieur, ranskalaisten tutkintoon liittämä kielenosaamistodistus). CLES 1 vastannee B1-tasoa eurooppalaisessa yhteisessä viitekehyksessä (CECRL, Cadre européen commun de référence pour les langues). Arabian ja kiinan aloitusryhmät täyttyivät nopsaan, joten niihin kannattaa kirmata ilmoittautumaan hetikohta saapumisen jälkeen jos haluaa. Kurssit kestävät vuoden, sama juttu latinan kanssakin, vaikka useimmat kurssit olen valinnut vain tälle lukukaudelle.
Keskiviikkona jatkuin sosolingivistiikan tieteenalan esittely, perushuttua, mutta meidän erasmusten on luettava alan perusteos ja kirjoitettava 8-10-sivuinen essehdintä. Proffa viihdytti meitä WerderRabelais-luonto vyöryi vinhaa vauhtia ja jokseenkin käsittämättömästi laiskalle erasmukselle, joka ei ole vielä ahminut Gargantuaa prologia pidemmälle. Torstai-aamuna olin vain viisi minuuttia myöhässä kirjallisuuden harjoitusryhmästä (olen omaksunut hyvin ranskalaisten pahat tavat), ja vaikka kurssi oli edelleenkin hyvin opettajajohtoinen, huomasin Madamen tyytymättömyyden, kun emme olleet valmistautuneet lukemalla sessiossa käsiteltävät otteet. Uusi latinan ryhmäni aloittelijoille vaikutti varsin haastavalta, ilokseni tämäkin ope kiinnitti huomiotamme lauseen rakenteen analyysiin sokean sana-sanalta kääntämisen sijasta. Latina ei vaan toimi silleen, onhan se huomattavasti ranskaa synteettisempi. Torstain apatian piristi tyytyväisyydeksi pyöräily kaikessa rauhassa Merignacin keskustaa katsomaan sekä vierailu Meriadeckin hiljattain uusitussa pääkirjastossa. Risteilevistä rullaportaikoista tuli joku scifi-sarja mieleen, mutta BD:eihin ja Oulipoon tutustuessa, lasiseinien läpi ilta-aurinkoa ihaillessa ja kaikenlaisen kirjoihin kätketyn tietotaidon ympäröimänä ei vaan voi olla kovin allapäin.
Perjantaiaamuna sallin viimein itselleni sängyssä löhöilyn. Olin niin lopen kyllästynyt koko hommaan ja lösähtänyt päivittäisestä istumisesta etten jaksanut millään seinäkiipeilemään. Kävin Capucinsin Resto Cap-U:ssa ja hyppäsin taas pyörän selkään ja lähdin harhailemaan. Päädyin lopulta Rive droitelle, Lormontiin ja Pont d'Aquitainen juurelle. Olin haaveillut saapumisestani saakka tuon kaukana häämöttävän jättisillan ylittämisestä. Epäilytti kovasti, löytyiskö sille pyöräiltävää tietä, eikä minulla ollut mitään hajua siitä, pääseekö siitä edes kevyt liikenne yli. Kiipesin kuitenkin melkein Lormontin vanhaan kaupunkiin ja sain sillan alun näkyviin. Luulin, että matka olisi tyssännyt siihen, koska toinen puoli oli suljettu, mutta alitin sillan ja pääsin kuin pääsinkin kapealle pyöräiltävälle kaistalle, sydän kurkussa rakennelman suuruudesta, korkeudesta ja tuulesta. Sillalta oli upeat näkymät, perjantai-iltapäivän liikenne rymisti ohi taukoamattomana koskena, ja kun aloitin pitkänpitkän laskun Bordeaux-Lacin suuntaan, sadekuuro päätti tulla vastaan. Mahtavaa! Illanvietto teekupillisen kera rentoutti ja lämmitti sopivasti mieltä ja kehoa.
No, meillä kaikilla on omat huvimme.
Lauantaina kävin Domaine universitairella kirjastossa (lauantaisin auki 9 - 12h30), keskustan Bibliothéque universitaire pluridisciplinairessa (sali täynnä kaikkien alojen pänttääviä opiskelijoita, auki arkisin 8h30 - 22 ) sekä harhailemassa Bordeaux'n Ikeassa ja nauttimassa Ruotsi-eksotiikasta. Sitten olikin aika palata kotiin pikku illanviettoomme. Huomasin, että oluen piristämät ranskalaismiehet jaksavat puhua piitkään ja asiaa.
Je te conseille, n'hésite pas d'avoir des moments de détente. Plusieurs.
16.10.2009
Ekan viikon lopulla ou : Désenchantée ?
Istun koneiden kuumaksi lämmittämässä atk-luokassa, jonka ikkunoita ei viitsi avata, koska ulkona on niin kylmä. Viime yöksi pistettiin kodissakin lämmitys päälle ja sain kämppikseltä lainaan paksun peiton, valiteltuani edellisyön kylmettymisestäni. Nähtävästi biologinen termostaattini on myös lähtenyt käyntiin, ainakin posket hohkaavat siirryttyäni sisätiloihin la domaine universitairen viimaiselta, auringonpaisteiselta tasangolta.
Se säästä.
Tämän perjantaipäivän olen etsiskellyt ja suunnitellut kurssejani. Ohjenuoraksi riittänee "okei, mitä lettres modernes, sciences du langage tai pays anglophones -kursseja on torstai-iltapäivänä kun mul on vapaata?". Mitä todennäköisimmin nyt olisi paineltava myös kirjoja lainaamaan/ostamaan (ainakin la Fontainen Fables, la narration brèven osalta Marguerite de Navarren l'Heptaméron sekä Dom Carlos et autres nouvelles françaises du XVIIe siècle, luettava lisää kurssikuvauksia, lähetettävä pari varoitussähköpostia (hei, olen erasmus, tulen kurssillenne kokeilemaan onko tämä mun tasoista, käykö?) ja suunniteltava myös liikuntakurssien ohjelma ottaen huomioon lepo-/lukuajat. Olisi huomattavasti helpompaa tyytyä seuraamaan vain yhden UFR:n yhden vuosikurssin ohjelmaa, mutta minulla on yleensä ongelmia liian kahmimisen kanssa.
Tämä on kuitenkin ollut rauhallisempi päivä kolmen ääh-en-jaksa-viiti-enkä-kerkiä-päivän jälkeen. Kävin koettamassa seinälle kiipeämistä ja syömässä oikean lämpimän aterian kun perjantaipäivän jonotkaan eivät jatkuneet ruokalan ovista ulos pihamaalle saakka. Näillä eväillä jaksaakin taas miettiä. Parempi olisi tietysti jousta niin monen henkilön luona kuin tarpeellista saadakseen vastauksen, mutta olisi pitänyt muotoilla ensimmäiset kysymykset jo viikkoa ennen vastaanottoviikkoa (parempi: viime keväänä).
Tiedoksi: Latinan taso 1 vastaa aloitusta nollasta (ja on muuten tylsää kuunnella hyyyvin hidasta selitystä latinan sijoista tai artikkelittomuudesta, mikä on tietysti itsestäänselvää suomalaiselle vaan ei ranskalaiselle. Tylsyydestä tylsistyttyäni menin epähuomiossa Latin 3 -ryhmään ja... trust me, pas pour les débutants. Latin 2 -taso oli hurjan mielenkiintoista opetusmetodien vuoksi. Professeur pani meidät (huom. Licencen kolmosvuotta käyviä!) etsimään tekstin temaattisia kokonaisuuksia (lähtien ensin silmille hyppäävistä tunnesanoista) ja loogisia vastaavuuksia sekä lukemaan - ajattelemaan - latinankieleistä tekstiä hyvin eri tavalla kuin ranskaa lukisi. Mutta taso on laskeskeltu latinaa vuoden opiskelleiden kohdalle, joten liian korkia oli minulle.
Testaa itse:
Sub idem tempus et legati qui redierant Carthagine Romam rettulerunt hostes ad bellum paratos esse, et Sagunti excidium nuntiatum est ; tantusque simul maeror patres misericordiaque sociorum peremptorum indigne et pudor non lati auxilii et ira in Carthaginienses metusque de summa rerum cepit, uelut si iam portas hostis esset, ut tot motibus turbati trepidarent potius quam consulerent. (Historioitsija Titus Liviuksen kuvaus senaattoreiden reaktioista Hannibalin armeijan tuhottua Sagonten kaupungin II puunilaissodan myllerryksissä.)
Toinen tylsä kurssi, jolle ei tekisi mieli mennä on LM L2:n CM Linguistique et discours - vain koska odotin lingvistiikan yhdistämistä ranskalaisten tapaan puhua, mutta sehän alkoikin phonetiikalla, jota opiskelen nyt kolmatta kertaa. Mutta kunhan shokistani selviän, eiköhän se ala luistaa, eikä luentoja tarvitse kestää kuin kolme kertaa (pitäisi etsiä kalenteriin sopiva TD).
Pahoittelut näistä puntaroinneista jotka eivät välttämättä lukijaa niin mahdottomasti innosta, mutta kirjoittaminen auttaa ajattelemaan, eikös?
Ihan sivukommenttina: Carl von Linnén Le Voyage en Laponie ja Paasilinnan Le lièvre de Vatanen ovat vapaavalintaisina LM L2-ohjelman moduuleissa mukana. Käsittelee villistä luonnosta kirjoittamista, ihmisen ja eläimen suhdetta, ilmeisesti ekokritiikkiä sivuten. Pitäisköhän mennä kurssille tuomaan julki erityislaatuista suomalaista luontosuhdettani. Nyt vaan harmittaa kun en ole paljon lukenut!
L'essentiel est de LIRE.
Se säästä.
Tämän perjantaipäivän olen etsiskellyt ja suunnitellut kurssejani. Ohjenuoraksi riittänee "okei, mitä lettres modernes, sciences du langage tai pays anglophones -kursseja on torstai-iltapäivänä kun mul on vapaata?". Mitä todennäköisimmin nyt olisi paineltava myös kirjoja lainaamaan/ostamaan (ainakin la Fontainen Fables, la narration brèven osalta Marguerite de Navarren l'Heptaméron sekä Dom Carlos et autres nouvelles françaises du XVIIe siècle, luettava lisää kurssikuvauksia, lähetettävä pari varoitussähköpostia (hei, olen erasmus, tulen kurssillenne kokeilemaan onko tämä mun tasoista, käykö?) ja suunniteltava myös liikuntakurssien ohjelma ottaen huomioon lepo-/lukuajat. Olisi huomattavasti helpompaa tyytyä seuraamaan vain yhden UFR:n yhden vuosikurssin ohjelmaa, mutta minulla on yleensä ongelmia liian kahmimisen kanssa.
Tämä on kuitenkin ollut rauhallisempi päivä kolmen ääh-en-jaksa-viiti-enkä-kerkiä-päivän jälkeen. Kävin koettamassa seinälle kiipeämistä ja syömässä oikean lämpimän aterian kun perjantaipäivän jonotkaan eivät jatkuneet ruokalan ovista ulos pihamaalle saakka. Näillä eväillä jaksaakin taas miettiä. Parempi olisi tietysti jousta niin monen henkilön luona kuin tarpeellista saadakseen vastauksen, mutta olisi pitänyt muotoilla ensimmäiset kysymykset jo viikkoa ennen vastaanottoviikkoa (parempi: viime keväänä).
Tiedoksi: Latinan taso 1 vastaa aloitusta nollasta (ja on muuten tylsää kuunnella hyyyvin hidasta selitystä latinan sijoista tai artikkelittomuudesta, mikä on tietysti itsestäänselvää suomalaiselle vaan ei ranskalaiselle. Tylsyydestä tylsistyttyäni menin epähuomiossa Latin 3 -ryhmään ja... trust me, pas pour les débutants. Latin 2 -taso oli hurjan mielenkiintoista opetusmetodien vuoksi. Professeur pani meidät (huom. Licencen kolmosvuotta käyviä!) etsimään tekstin temaattisia kokonaisuuksia (lähtien ensin silmille hyppäävistä tunnesanoista) ja loogisia vastaavuuksia sekä lukemaan - ajattelemaan - latinankieleistä tekstiä hyvin eri tavalla kuin ranskaa lukisi. Mutta taso on laskeskeltu latinaa vuoden opiskelleiden kohdalle, joten liian korkia oli minulle.
Testaa itse:
Sub idem tempus et legati qui redierant Carthagine Romam rettulerunt hostes ad bellum paratos esse, et Sagunti excidium nuntiatum est ; tantusque simul maeror patres misericordiaque sociorum peremptorum indigne et pudor non lati auxilii et ira in Carthaginienses metusque de summa rerum cepit, uelut si iam portas hostis esset, ut tot motibus turbati trepidarent potius quam consulerent. (Historioitsija Titus Liviuksen kuvaus senaattoreiden reaktioista Hannibalin armeijan tuhottua Sagonten kaupungin II puunilaissodan myllerryksissä.)
Toinen tylsä kurssi, jolle ei tekisi mieli mennä on LM L2:n CM Linguistique et discours - vain koska odotin lingvistiikan yhdistämistä ranskalaisten tapaan puhua, mutta sehän alkoikin phonetiikalla, jota opiskelen nyt kolmatta kertaa. Mutta kunhan shokistani selviän, eiköhän se ala luistaa, eikä luentoja tarvitse kestää kuin kolme kertaa (pitäisi etsiä kalenteriin sopiva TD).
Pahoittelut näistä puntaroinneista jotka eivät välttämättä lukijaa niin mahdottomasti innosta, mutta kirjoittaminen auttaa ajattelemaan, eikös?
Ihan sivukommenttina: Carl von Linnén Le Voyage en Laponie ja Paasilinnan Le lièvre de Vatanen ovat vapaavalintaisina LM L2-ohjelman moduuleissa mukana. Käsittelee villistä luonnosta kirjoittamista, ihmisen ja eläimen suhdetta, ilmeisesti ekokritiikkiä sivuten. Pitäisköhän mennä kurssille tuomaan julki erityislaatuista suomalaista luontosuhdettani. Nyt vaan harmittaa kun en ole paljon lukenut!
L'essentiel est de LIRE.
13.10.2009
Renseignements V : Tutustu kursseihin huolella, harkiten.
Tämän toisen päivän perusteella tiedän, että olen huonosti valmistautunut.
Diakronian luento oli selvää huttua, vähän tylsähköä bibiografian mut ok. Seurannut harjoitusryhmä petti kyllä toiveet. Ranskalaisnuoret, vaikkakin jo L2-tasoiset, vaikuttivat hirmu aroilta vastaamaan mitä yksinkertaisimpiin kysymyksiin. Taso vaikutti itselleni liian matalalta.
Lettres modernesin L2-opiskelijoille suunnattu Linguistique et discours petti odotukset myös, koska kyse ei ollutkaan mistään pragmatiikan osa-alueesta (luulin että discours olisi sitä), vaan käytiin phonetiikkaa jota olin suomen kielessä opiskellut ykkösvuonna paljon tasokkaammin ja ennen kaikkea osallistavammin - en vaan jaksaisi samoja juttuja uudestaan.
Logique-luento virkisti kivalla tunnelmallaan; proffa vitsaili oppilaiden kanssa, ja oli muutenkin ystävällisen oloinen, selvä-ääninen. Pysynpä tälläkin kurssilla. Kauhukseni toinen vaihtari keräsi jo nimmareita inscription pédagigique -prujuun. - Onneksi toiset suunnittelevat...
Vietin yhden turhan tunnin täysin vasta-alkajille tarkoitetussa latinassa kun olisin voinut vilkaista, millaisia ovat L3 Lettres modernes -luennot. Vaikka latina onkin vaikea kieli, ei se oikeuta moista _hitautta_ ja itsestäänselvyyksien painotusta. For Christ's sake. Kun lähestyin proffaa kertoakseni että taidan sittenkin lähteä kurssilta, Monsieur luuli minun tarkoittavan, että taso oli minulle liian vaativa. Todella kannustavaa. Toinen kokeilemani ryhmä olikin liian edistynyt (taso 3). Huomenna uusi yritys tason 2 kanssa.
Kaiken lisäksi vatsaa nipisti inhottavasti, kymmenien metrien pituiset jonot ruokaloiden ja kioskien edustoilla estivät eväiden nappaamisen, ja oikeasti mikään paikka ei ollut auki, ei Babaocin toimisto, ei accueil de scolarité (eikä olekaan koko viikolla) ei liikuntakursseille kirjautuminen (DAPS).
Sanoin käytävässä (jälleen) kohtaamalleni saksalaiselle, etten kyllä jaksa Babaocin bileisiin huomenna; mutta tottahan ne hyödyksi ja iloksi ovat, vaikka tietty ääriään myöten täynnä, joten ehkä hankin lipun huomenissa.
Päivän valopilkku oli, kun vaivauduin Piscine universatairelle, kysyin voiko osallistua kursseille vaikkei olisi maksanut le droit de sportsia, vastanotto-Madame puhui päälleni ja ohitseni, mutta kehotti hyötymään vapaista uintiajoista. Ajattelin, mistähän hitosta ostan sen pakollisen uimalakin (bonnet) ja vaivauduin vielä kysymään; Nainen kertoi, että heiltäpä niitä saa, eurolla. Joten jos huominen on viisaampi kuin tämä päivä, allas kutsuu!
Diakronian luento oli selvää huttua, vähän tylsähköä bibiografian mut ok. Seurannut harjoitusryhmä petti kyllä toiveet. Ranskalaisnuoret, vaikkakin jo L2-tasoiset, vaikuttivat hirmu aroilta vastaamaan mitä yksinkertaisimpiin kysymyksiin. Taso vaikutti itselleni liian matalalta.
Lettres modernesin L2-opiskelijoille suunnattu Linguistique et discours petti odotukset myös, koska kyse ei ollutkaan mistään pragmatiikan osa-alueesta (luulin että discours olisi sitä), vaan käytiin phonetiikkaa jota olin suomen kielessä opiskellut ykkösvuonna paljon tasokkaammin ja ennen kaikkea osallistavammin - en vaan jaksaisi samoja juttuja uudestaan.
Logique-luento virkisti kivalla tunnelmallaan; proffa vitsaili oppilaiden kanssa, ja oli muutenkin ystävällisen oloinen, selvä-ääninen. Pysynpä tälläkin kurssilla. Kauhukseni toinen vaihtari keräsi jo nimmareita inscription pédagigique -prujuun. - Onneksi toiset suunnittelevat...
Vietin yhden turhan tunnin täysin vasta-alkajille tarkoitetussa latinassa kun olisin voinut vilkaista, millaisia ovat L3 Lettres modernes -luennot. Vaikka latina onkin vaikea kieli, ei se oikeuta moista _hitautta_ ja itsestäänselvyyksien painotusta. For Christ's sake. Kun lähestyin proffaa kertoakseni että taidan sittenkin lähteä kurssilta, Monsieur luuli minun tarkoittavan, että taso oli minulle liian vaativa. Todella kannustavaa. Toinen kokeilemani ryhmä olikin liian edistynyt (taso 3). Huomenna uusi yritys tason 2 kanssa.
Kaiken lisäksi vatsaa nipisti inhottavasti, kymmenien metrien pituiset jonot ruokaloiden ja kioskien edustoilla estivät eväiden nappaamisen, ja oikeasti mikään paikka ei ollut auki, ei Babaocin toimisto, ei accueil de scolarité (eikä olekaan koko viikolla) ei liikuntakursseille kirjautuminen (DAPS).
Sanoin käytävässä (jälleen) kohtaamalleni saksalaiselle, etten kyllä jaksa Babaocin bileisiin huomenna; mutta tottahan ne hyödyksi ja iloksi ovat, vaikka tietty ääriään myöten täynnä, joten ehkä hankin lipun huomenissa.
Päivän valopilkku oli, kun vaivauduin Piscine universatairelle, kysyin voiko osallistua kursseille vaikkei olisi maksanut le droit de sportsia, vastanotto-Madame puhui päälleni ja ohitseni, mutta kehotti hyötymään vapaista uintiajoista. Ajattelin, mistähän hitosta ostan sen pakollisen uimalakin (bonnet) ja vaivauduin vielä kysymään; Nainen kertoi, että heiltäpä niitä saa, eurolla. Joten jos huominen on viisaampi kuin tämä päivä, allas kutsuu!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
