20.8.2009

Tous que j'ai vus en Belgique ou : Matkamuistoja Belgiasta

Kolme viikkoa on jo suhteellisen pitkä aika arkipäivässä, mutta vain lyhyt hujaus vietettäväksi toisen kulttuurin parissa. Olen sentään kerennyt hämmentyä, ihastua, kritisoida, tympääntyä ja arvostaa tämän maan kulttuurieroja ja ominaislaatua. Näin lyhyessä ajassa ehtii lähinnä nähdä kotokulttuurinsa uusin silmin, huomata siitä itsestäänselvyyksinä pitämiään piirteitä, arvottaa sekä verrata sitä "vieraaseen".

Arkielämässä kierrätyspulmat tulevat äkkiä vastaan. Kovasti harmittaa huomata, miten paljon jätettä yksi pieni opiskelija saa muutaman viikon aikana tuotettua. Täällä saa vain lasin kierrätettyä ja isoimmissa kaupoissa joitakin pulloja. (Huomasin pulloautomaatin loukostaan vasta pari päivää sitten.) Ruotsalaisten vallankumouksellinen keksintö Tetra ei ole myöskään oikein saanut Belgiassa jalansijaa, joten jogurttia on ostettava pikkuisissa kerta-annoskipoissa. Valitettavasti se on ainoa vatsanparantaja, sillä viilit ja piimät (lait caillé) loistavat kaupoissa poissaolollaan. Täkäläiset kevyet lounaat, salaatti- ja patonkiateriat ovat kyllä viehättäviä, kaupungilla liikkuessaan voi samalla mutustaa lounaansa.

Belgialainen alkoholikulttuuri on myös tarkastelemisen arvoinen. Luxembourgissa huomioni kiinnittivät jo aamuvarhain ennen ruokakauppoja aukeavat olutkapakat. Täällä suklaan ja oluen maassa molempia nautintoaineita kulutetaan yleensä usein, mutta kohtuudella, mutta assomption-juhlan aikoihin Outremeusen kaupunginosa parveili juhlijoita, joista osa oli pahasti humalassa (bourré, ivré). Maassa makaavat humalaiset veivät italialaistovereiltamme juhlatunnelmaa. Suomalaisit ovat humalaisiin tottuneempia, mutta eivät niinkään kaduilla laihan ja surkean näköisinä vaelteleviin sdf:iin (sans domicile fixe = ilman vakituista asuntoa). Harva se päivä keskustassa kuulee nuoren miehen toistavan ohi kulkevalle madamoisellelle rukouslitaniaa, sormeillen harvoja lanttejaan. Suomalaisiin verrattuna matalampi juttelukynnys käy nopeasti ilmi itsekseen matkailevalle naiselle, sillä kovasti naimisiin halajavat eteläeurooppalaiset hoksaavat helposti siniset silmät, vaalean tukan ja uteliaasti harhailevan katseen. Eipä silti, jos uskaltautuu itse puhumaan ja ihan syystä, saa useammin avuliaan ja hyväntyylisen vastauksen, opastuksen ja parhaassa tapauksessa uuden tuttavuuden.

Jo ensimmäisen päivän aikana läntisimmän Saksan, Luxembourgin ja Wallonian alueen korkeuserot löivät minut ällikällä. Kartta on hyödyllinen, mutta se ei aina kerro millaisia pikkuvuoria yhdenkin kaupungin sisältä saattaa löytyä. Ennakkokäsitykset niin lattanasta kuin kylmästä ja sateisesta maasta muuttuivat kovasti. Mitä muuta voikaan odottaa Keski-Euroopan elokuulta kuin yli 30 asteen helteitä, ja taivaalta tuskin tipan tippaa? (Tätä kirjoittaessani helle kuuluu vihdoin purkautuvan hurjana ukonilmana.)

Kolmen viikon aikana makuhermot ja toivottavasti myös vatsaontelot ovat tottuneet pahanmakuiseen vesijohtoveteen, joka maistuu nyt suunnilleen normaalilta. Sikainfluenssan pelko on muuttunut arkipäiväiseksi, ja vaikka kädensijoja (poignées) ja kaiteita (barres) tulee varottua, käsidesi on ostamatta. Tulee luotettua maitohappobakteerien ennaltaehkäisevään voimaan eli jogurttiin tyhmissä pikku muovipurkeissa.

Tämä pieni maa on yllättävä ja sympaattinen. Belgit ovat meidän ja ranskalaisten välissä itseironiansa ja avoimen huumorinsa puolesta. Vaikka (Ranskan?) ranskan sanonta "être belge" tarkoittaa, ettei osaa sanoa juuri juuta eikä jaata, belgeillä on vahvat mielipiteet. Ranskankielinen Wallonia, hollanninkielinen Flanderi ja Euroopan pääkaupunki Bryssel eroavat suuresti toisistaan; vallan ja vaurauden painopiste on siirtynyt teollisen vallankumouksen syntysijoilta idästä modernisoituneeseen länteen. Jotkut, etupäässä flaamit, haluavat alueellista itsenäisyyttä, toiset liittymistä Alankomaihin tai Ranskaan, ja hötäkässä unohdetaan helposti Wallonian saksankielinen vähemmistö ja maan kolmas virallinen kieli. Parisen vuotta sitten täällä lettiin puoli vuotta ilman hallitusta, mikä merkitsee maalle melkoista kriisiä. Kannattaa siis käydä Belgiassa, vielä kun se on tällaisenaan olemassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti