Mon séjour francophone commencé

Ben bah dis donc. C'est agreable ici. Après quelques échecs.

Kesällä pohdin kielitaitoani, olin epävarma ja päätin aloittaa oleskeluni ranskan kielessä pehmeällä laskulla. Olin kuullut puhuttavan Liègen kielikurssista vuotta aiemmin, ja kun romaanisten kielten sähköpostilistalle ilmaantui esite, päätin asiaa jahkailtuani ilmoittautua sinne. Kurssi maksoi 500 € ja asuminen 220 €.

Olen kirjoittaessani Belgiassa, viehättävässä opiskelija-asuntolahuoneessani Meuse-joen sivukukkuloilla. Ehdin tutustua korkeuseroihin, keskieurooppalaiseen metsään, belgialaiseen sateeseen ja vesihukkaan jo tulopäivänäni. Liègessä ei noin vaan liikuta kaupungin toiselle puolen. Sitävastoin Luxembourg, jonka kautta saavuin vaikutti charmantilta, käveltävän kokoiselta kaupungilta. Jouduin lentämään Frankfurt-Hahniin rahapulan ja huonon suunnittelun vuoksi - muutoin olisin kulkenut matkan laivalla ja junalla. Ehdin tänään kurssin ensimmäisellä tunnilla jo ilmaista mielipiteeni lentämisen verotuksesta - saisi olla riittävän kallista koska nykyään ihmiset " prennent l'avion comme ils prendraient le bus ! " Mais ce n'est pas le point principal maintenant.

Sain juuri ennen lähtöäni selville, että olisin voinut maksaa kurssistani vain 145 € jos olisin ollut hitusen hoksaavaisempi ja ilmoittautunut Jyväskylän yliopiston Études francaises -opintokonaisuuden kautta. Eh bien. Je me sens idiot mais c'est la vie. Selvittelen edelleen, voisinko saada jonkinlaisen remboursementin.

Toivon, etteivät lukijani tympäänny ranskankielisten sanojen lipsahtelusta joukkoon. Näkemykseni kielenoppimisesta ja oikeasta kielenkäytöstä ei nykyään ole enää niin jyrkkä kuin joitakin vuosia sitten. Jokaisessa kielessä ja käsitteessä on oma sävynsä, tapansa ajatella, ja ihmisen kielen omaksuminen hahmottuu siihen, kulttuuriin, kasvamisena. Minähän tykkään kielen rakenteista, totta tosiaan, mutta suomalaisen koulutuksen painottaessa muodollista, perinteistä kielioppia unohdetaan helposti, missä kieli "tapahtuu" ja "elää". Où l'usage de la langue aura lieu. Ei meitä voi opettaa kammiossa kompetenteiksi kielenpuhujiksi, kielen oppimiseen kuuluu yrittämisen, erehtymisen ja korjaamisen tuskallisen hidas, ihana prosessi kuten kaikkeen elämään.

Tällä hetkellä koen hyvin mielenkiintoisena ja hyödyllisenä kurssimme tunnelman: Tärkeintä on rohkaistua puhumaan ja vuorovaikuttamaan, ei niinkään hallita subjunktiivin käyttöä satavarmasti. Tekemällä oppii! Niin joo, kuulemma minun on kerrattava seuraavia ohjeita taukoamatta täällä:

passif : Montre-moi ! Explique-moi ! Eprouve-moi !

Eli: Näytä ja selitä minulle, koettele minua!

actif : Laisse-moi essayer ! Laisse-moi découvrir ! Laisse-moi inventer !

Eli: Anna minun yrittää ja anna minun keksiä! (Ensimmäinen merkityksessä "löytää", toinen merkityksessä "luoda".)

Voin kertoa Belgian ensivaikutelmia: Ihmiset ovat ystävällisiä, auttavaisia, välillä pelottavia. Epämiellyttäviltä ja liian lähelle tunkevilta tuttavuuksilta on vaikea välttyä, ainakaan näin höntin näköisen vaeltelevan tytön. Kulttuurierot saattavat ensisilmäykseltä tuntua vaarallisilta. Kauppojen kasvikset ovat jättimäisiä, isoja tetrajogurttipurkkeja ja suomalaisittain raskasta lounasta tuskin löytää, vaikka kuinka oltaisiin sateisessa ja kylmässä maassa. Tiedättehän eron Etelä- ja Pohjois-Ranskan ruokakulttuureissa? No, ehkä täällä vannaan voita ja majoneesia lounassanwichin väliin, mutta Julkinen liikenne on halpaa ja hyvää, ja mukulakivikaduilla hujelletaan kovaa. Liègessä on aavistuksen vähemmän brasserie-pubeja, Luxembourgissa ne aukesivat sunnuntaina jo aamuvarhain kun kaupat pitivät ovensa kiinni. Täällä on isoja etanoita ja kovaäänisiä heinäsirkkoja, puut ovat suuria ja pudottelevat kaarnaa, joka on kuin pergamenttia.

Ahh, huomasin juuri että ostin aivan hirveän hajuista (makuista? ei välttämättä.) juustoa. Maaais... il faut s'adapter.