Eka koulupäivä ou : Soyons des étudiants de vingt-et-unième siècle

Käsitän tämän maanantain touhut varsinaiseksi lukukauden avaukseksi. Aamukankeus (apua-herätyskello-aamupala-naamaan
ulos-märkää-myöhästyn
onko-accueil-auki-ei-ole-kurssille!) suli päiväksi, joka oli aikeastaan aika inhimillinen.

Heräsin ihan hyvissä ajoin mutta en jättänyt aamupalaa väliin (sauter le petit déjeuner), siksi myöhästys. Mielessä oli hyvin kaoottinen kuva tulevista kursseista - koodeja ja saleja, jotka oli lähinnä lykätty paperinpalaselle viime viikolla, tarkoituksena miettiä paremmin (mutta missä olinkaan: Poitiersissa.) Tavan kurssien lisäksi myös minua kiinnostavat yliopistoliikunnan kurssit alkavat tällä viikolla (paitsi kiipeily ym., jotka ovat jo alkaneet). Tarkoitus oli maksaa Accuéil des scolarité:ssa droit de sports (15€), mutta hauskaa kyllä, se on lokakuun aamut kiinni ja iltapäivällä 13h30 - 16h satun istumaan kursseilla. Kaikki paikat (kaupat, hallinto, ne tyypit joiden kanssa pitäisi keskustella opinnoista, ständit, kirjasto) näyttävät olevan auki samaan aikaan kurssien kanssa. Ja kun kurssi loppuu puolelta, toinen alkaa puolelta. Ei ihme, että ranskalaiset myöhästelevät.

Poljin ihanalla kaupunkipyörälläni yliopistolle, jossa olin minuuttia vaille yhdeksän.

9.00 oli ohjelmassa Texte et corpus -luento, 1h30, Science de langages L2-tasoa, UE 2. Opettaja puhui hitaahkosti, mietteliäästi, ei tykännyt tasaiseen tahtiin saliin valuvista myöhästyjistä (viimeisin saapui 45 min alun jälkeen) ja ihmetteli "mitä, ettekö te ole kuulleet generativismistä, Chomskyn universaaleista?". Nyt pitäisi vaan ottaa selvää, mikä on korpus. Ainakin se voi olla suullinen, kirjallinen, audiovisuaalinen... Saatanpa pysyä kurssilla, ei vaikuttanut liian työläältä, paitsi että bibliografiaa riittää ja meidän pitää käyttää jotain plateformia, joka löytynee verkosta, ja edessä on synthèse de cours eli jonkinlainen kurssin yhteenveto.

Koska olin tehnyt pienen kalenterimunauksen, kiiruhdin 10h30 seuraavalle kurssille, jonka sisällöstä minulla ei ollut hajuakaan (merkitsemästäni koodista 2L11U31 päättelin sen kuitenkin olevan Licencen tokaa vuotta ja kielitiedettä (oikeastaan se oli Lettres Modernesin alla), vai oisiko eri alojen opiskelijoita yhdistävä mineur?). Mythologie, jaahas, tämmöistä. Ope, vanhempi rouva nahkatakissa, alkoi melkein heti bibliografian jälkeen referoida Héran, Athénan ja Aphroditen kauneuskilpailua. Tuomari Paris valitsi (kumma kyllä) alastoman Afroditen, joka tarjosi lahjaksi maailman kauneimman naisen rakkautta, kun taas Hera valtaa ja Athene sotakuntoa. Mietin, että meneeköhän koko kurssi näissä henkilökiemuroissa ilman yleistämisiä tai päätelmiä. Siirryimme kuitenkin muinaisen, hypotetisoidun indo-eurooppalaisen kansan luokkayhteiskuntarakenteeseen, joka täytti kolme tehtävää: uskonnollisen/hallinnollisen, sotilaallisen ja tuottavan/taloudellisen, joita myytin voi ajatella kuvastavan. Open mukaan Paris valitsi tärkeimmäksi mielihyvän, mikä johti hänen kansansa turmioon - pitäisin kyllä uuden elämän tuottamista yhteiskunnan perustavana tehtävänä enkä niinkään vahingollisena. Käytiin kiitettävästi läpi Iupiterin, Démeterin jne. etymologiaa (huom. "pater" ja "mater" nimissä) ja roomalaisten taipumusta esittää muistakin indoeuroppalaisista kulttuureista löytyviä myyttejä tapahtuneena historiana vuosilukuineen kaikkineen. Hauskaa oli myös huomioida, että Ranskassa niin tyypilliset riemukaaret ovat ehkä alunperin rituaalisia - myyteissä taisteluraivon (furor) valtaan joutuneet marssitettiin varrasta muistuttavan kepakkoportin alta, samoin soturit, orjaksi otetut barbaarit kaaren ali roomalaisten voitonjuhlassa. Vähän niin kuin eläinten voima on kesytetty, kun ne lykätään paistumaan vartaaseen.

Päästyäni näistä aatoksista oli vuorossa tauko, pinkaisu vessaan, ilmoitustauluille (katsomaan mikä ihme se kurssi oli) ja yritys Accuéil de scolaritéhen, ei ollut auki. Aukiolla oli ruokatarjoilu, ei hajuakaan kenen järkkäämä. Apéroissa maistui appelsiinimehu-vodka-yhdistelmä, joten sopivassa hiprakassa marssin kokeilemaan ilmoitustaululta löytämääni travaux dirigétä, pienryhmätyöskentelyä joka vastaa jotakuinkin meidän demojamme tai praktikumeja. Syntaxen luento jäi sitten sivuun, mutta katsotaan selviänkö ilman sitä. Edellisen luennon (sangen pyöreä "teokset, tekstit ja kontekstit" vapaavalintainen TD on nimeltään "Récits contemporains" ja luemme Duras'n Moderato cantabile, le Clézion l'Africain -teokset sekä itse valitsemamme modernin tekstin. Taidan pysyä kurssilla, koska opettajamme on symppis; huomattuaan kaksi erasmusta hän puhui todellisesta yhteisymmärryksen lisäämisestä, yrityksistä kannustaa vaihtarit muuhunkin kuin nyhjäämään omassa seurassaan eli tutustumaan ranskalaisiin - ja on muuten ranskalaistenkin syytä tutustua ranskalaisiin! huomautti eräs poika. Oletin vähän puheliaampaa menoa pienryhmässä, mutta oikeastaan ranskalaiset vaikuttivat vähän aroilta puhumaan, ehkä minulta löytyy enemmänkin rohkeutta kun nyt pääsen kirjoihin käsiksi. Baski-erasmus tuli myös suloisesti juttusille.

Otin baskin vinkistä vaarin ja käytyäni etsimässä Initiation au latin -ryhmää, jota ei löytynyt, kiiruhdin kirjastolle, jonka upouudessa multimediasalissa alkoi "Cinéma et littérature" -kurssi. Hipsin epävarmasti saliin, mutta tutunoloinen herra kehotti istuutumaan. Hän oli sama Lettresin itsevarma tyyppi, joka oppiaineen esittelyssä oli painottanut että hän järjestää tapaamisen sähköpostitse mutta EI ota vastaan huoneensa oveen koputtelevia opiskelijoita, koska seitsemästä seitsemään hän TYÖSKENTELEE. Pitänee alkaa kunnioittaa vastaanottoaikoja. Kurssi itsessään käsittää kolme "Nouvelle cinéman" (aivan eri asia kuin Nouvelle vague!!) elokuvaa ja asiantuntijoiden tapaamisia. Se ei tuota mitään ranskalaisten tutkintoon vaikka kylläkin sivistää heitä. Me ulkomaalaiset saamme kallisarvoisia opintopisteitä kunhan kirjoitamme tuumiamme jokaisesta filmistä.
Ja hei: "Cinéma doit être découvert avec les autres." Monsieur D. (ei ole ranskalaisen "kaikki sisään" -yliopiston kannalla) valisti meitä työnteosta, kehotti meitä vaatimaan itse itseltämme, tiedotti eräänlaisesta pornografian konferenssista ensi kuussa, jossa on läsnä ajattelevia ihmisiä, ja painotti meille verkostoitumista yliopistoaikana - "Kootkaa yhteystietovihko, koska jos odotatte graduun ja sen jälkeen, sinne menivät mahdollisuutenne. Matkailkaa, lähtekää, menkää, älkää ajatelko että pysytte vain Ranskassa." Hän tunnustautui anglofiiliksi: kun ranskalaiset sanovat, että yhdysvaltalainen elokuva on roskaa, hän kieltää moisen. Tolloja ja intellektuelleja on yhtä lailla Ranskassa kuin Atlantin tuolla puolen, samoin moskaa ja helmiä. Taidan pysyä tälläkin kurssilla, koska vaativat ja kyseenalaistavat opettajat pakottavat minutkin terävöittämään ajatteluani.

Pääsin siis kurssien raskaasta ikeestä 18h30, ja sain lainattua Moderato cantabilenkin ja ostettua paperia sekä pienen carnet'n sanojen keräämistä varten. Päivän kokemukset tuntuivat hyviltä. Tunnen pysyneeni kärryillä. Huomenna seitsemältä ylös, diakronian luennolle ja ryhmään, diskurssi-luennolle, tauolle yrittämään liikunnankursseille kirjautumista (ei onnaa) ja CLES-kirjautumista, logiikkaluennolle, ehkä latinaan ja tuumimaan, onko liian raskasta tahtia.

Mutta tällä kerta poikkeuksellisesti ilta on aamua viisaampi. Hyvä niin. Kämppikseni laulaa kauniisti kahvia keitellessään - ja nyt nukuttaa. Zzzzz.