Kesä niin lähellä

Hei, pitkästä tai lyhyestä aikaa. Pari viikkoa on vierähtänyt rakkaiden vieraideni vierellä, tai pää puhki jossain kampuksella. Kesä syöksyy kaupunkiin, ja kurssit vierivät loppuun, ja kahden viikon tunnelmat vaatisivat setvimistä. Silti samaan aikaan viinilasillisen unettamana, auringon kauttaaltaan lämmittävänä, kadun kiireettömän tunnelman rauhoittamana istahdan katsomaan papereitani, pidän siitä, mitä opiskelen, ja keskustelut jatkuvat yhä mielessäni. Jatkan kirjoittamista ja kenties minun on palattava askeleitani takaisin aina Alpeille ja Toulousen öiselle asemalle, jolla jätin yhden kirjeen kesken. Ikävöin vieraitani, kaikkia vieraita joista on tullut ystäviä elämässäni, ja toivon vain, että voisin aina olla parempi emäntä. Aina parempi.

Jokakeväinen junalakko yhdessä Islannin puhkuvan tulivuoren kanssa mutkistuttavat ystäväni paluumatkaa. Sanoin tänään hyvästit ja saattelin katseellani etääntyvää junaa, kuten sitä toista Paris Nordilla. Odotellessamme miltei helteisessä iltapäivässä piipahdimme urkujen kutsumana St Croix'n kirkkoon. Romaanisen massiivinen, seesteisen kivinen ja harmaja arkkitehtuuri, joka vaikuttaa pelkällä läsnäolollaan. Kauniit vihreänkultaiset urut. Niiden virtaava solina kuljetti minut vastustamattomasti syvään rauhan mielihyvään ja muistutti Pink Floydin Live at Pompeïia. Äänimaalailu, jos mikään, antaa minulle voimallisia elämyksiä.

Kun kuljin asemalta takaisin, kadulle soljui jostakin yläkerran ikkunasta saksofonin lauleskelu.

Elän rauhassa tässäkin kaupungissa. Tässäkin. Kaupungissa. Pidän siitä, mitä teen. Loppujen lopuksi. On vain puhuttava, on annettava aikaa, on rauhoituttava, kysyttävä, mitä, missä ja miksi.

Jätetään loppu loruilu kirjeisiin. Kerron kurssikuulumiset: Maalauksesta ja taidehissasta sain arvosanan, ensi tiistaina olisi tehtävä video (omamuotokuva) valmiiksi, aamulla tentittävä elokuvahistoriaa (eli lueskeltava huomenna). Kirjoitettavana leksikologiaan Le Petit Robertin, Dictionnaire du francais contemporainin ja Le Robert Brion artikkelin vertailu (vaikeampaa kuin miltä kuulostaa, kun tunneilta on ollut poissa ja sanasto ei ole kunnolla päässä), teatterihistorian pieni katsaus (Edward II, Christopher Marlowe ja Elisabethin aikainen erityislaatuinen teatterikulttuuri) sekä tutkimus jonkin eeppisen elokuvan eeppisyydestä (Cinéma et littérature -kurssille). Harjoiteltavana näyttelyä (pohjateksti Thomas Fersenin Deux pieds tilallisemmin, suuremmalla syyllä ja yleisölle suunnatummin, sekä eräänlainen matkallelähdön kuvittelu höystettynä epävarmuudella). Venäjän melkein unohdin: tehtävät ja kirje tehtävä.

Terveysuutiset (tietää tulevnsa vanhaksi kun tämä puheenaihe nousee esiin): Oikean lonkan sivu jomottaa ja polttaa, nuha jatkuu monikuukautiseen tapaansa ja tirisee välillä otsan limakalvoilla, mutta unta saan aina välillä tarpeeksi!

Kämppiksen bassot tuntuvat korvissa. En tiedä vielä, mitä teen kahden viikon päästä. Mietin sitä seuraavaksi. Kesä kutsuu, viileät järvet, pohjoiset kukat, pilvet ja aika. Kesä on myyttinen aika.