Première guerre mondialen vuosipäivänä

Tänään on kansallinen vapaapäivä (jour férié, le jour du souvenir de l'armistice de 1918) ja satelee hiljakseen. Kämpässämme olisi jäätävää ilman lämmitystä, pieniä nurkassa hohkaavia pattereita, ja omassa huoneessani onkin vähän kylmä, koska uskon viileässä nukkumisen parantavan unta. Mennään ehkä kämppisten kanssa kiinalaiseen syömään illemmalla. Ovat mokomat lähdössä Barcelonaan Depeche Moden konserttiin - alkaa olla itselläkin vähän sellainen olo, ettei pieni liikahdus tästä kotikopperosta olisi pahitteeksi.

Eilen näin pahaenteisiä "Assemblée générale" -julisteita yliopistolla: Lounastauolla näemmä keskusteltiin eräässä amphissa uudesta laista ja sen vaikutuksista. Lounastauon jälkeen kuulin erään kielitieteen opiskelijan tiedottavan muille, että jotkut ovat "jo nyt" yliopiston blockagen puolella. Aijai, ettei vaan olis lakko lähellä... Englanninopiskelija totesi, että viime vuosi oli hirveä; Se alkoi juuri noin, pienistä julisteista, sit olikin jo kampukselle pääsy estetty, eikä koko vuonna saatu oikeen mitään tehtyä. "J'espère qu'on ne fera pas la grève", totesin. Joo toivottavasti, tää vastasi, "ou on reste aussi bêtes qu'au début".

Juups. Kunhan nyt ekalta semesteriltä saisi opintosuorituksia. Se meinaa että tänään ois kaivauduttava Gargantuaan ja analysoitava Hiroshima mon amouria, lueskeltava latinan kielioppia ja venäjän datiivia. Valmisteltava taloudellisen hyvinvoinnin turvaamiseksi CAFille paperit (vihdoin ja viimein) sekä psyykkisen terveyden kannalta käytävä vähän joen varrella.