Opin tänään, että ranskalaisetkin suunnistavat. Kaupungin vihertyvään politiikkaan sopien vietettiin jokakuukausittaista autotonta sunnuntaita, jonka yhteydessä Comité Girondin de Course d'Orientation järjesti suunnistuskisailua. Pari uutta kiemuraa ja 10° kulmaa löytyi yhä tutummiksi käyvillä kujilla, erinäisten arkkitehtonisten yksityiskohtien ohella. Hortoilin myös rantakadun torilla ostamassa marseille-saippuaa ja sain auringonpistoksen. No, ei ollut luotettavaa makutuomaria kertomassa minkä olkihatun valita. Auringosta voi toisaalta ottaa suuntaa, mutta tulee muistaa katsoa jalkoihinsa, koska joka kadulla on jätöksiä, jotka vain odottavat niitä liiskaavaa kenkää.
Illan vietän rasvaisesta briochesta väsyneenä (ranskalaisella cuisinella on myös huonot puolensa) etsien työtä Pôle-emploi-sivustolta. Kirjasin itseni sisään ja nyt pitää tulostaa täytettävä kolmen sivun kysely haastattelua varten. Mitenkähän monella viranomaisella on rampattava päästäkseen edes viikoksi viiniviljelmälle? Toisaalta aloinkin jo kaivata missiota tänä sunnuntaina, kun edes suunnistusta en jaksanut juosta läpi. Asioiden järjesteleminen on yllättävän hauskaa. Pitäisi kai aloittaa sosiaalinen elämä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti